Tässä on muutaman päivän tullut pyöriteltyä kaikenlaisia ajatuksia, mitä Silvennoisen kuolema on herättänyt. Yksi niistä on ajankohta, jossa Kummeli nousi.
Mitä oli Suomessa 90-luvun laman synkimpinä vuosina: työttömyyttä, konkursseja, lomautuksia, koko omaisuutensa menettäineitä ihmisiä, itsemurhia, hirmukorkoja, jne. Suomen valtiokin oli viittä vaille maksukyvytön. Todella vaikeaa oli itselläkin isojen asuntolainojen kanssa, vaikka työpaikka onneksi pysyi koko ajan. Rahojen riittävyyttä tuli kyllä yön pitkinä tunteina joskus mietittyä.
Kaiken tuon synkkyyden keskellä nousi Kummeli. On upeaa että löytyi porukka, joka jaksoi laman keskellä nauraa ja naurattaa. Aina kerran viikossa sai unohtaa kaiken ympärillä olevan ja nauraa kippurassa.
Voisi jopa sanoa, että Suomen nosti lamasta taloudellisessa mielessä Nokia ja henkiseltä kantilta Kummeli. Respect ja kiitos! Lepää rauhassa, Heikki.
