Juhannus torpalla
Tässä iässä on lähes velvollisuus pitää kiinni juhannusperinteistä
. Emmehän ole vielä ihan pihalla Juhannusaaton vietosta. Haemme sähkölinjalta pari juhannuskoivua pihaan ja seinätelineeseen tökätään kuudelta suomenlippu (veneen perälippu). Jääköön koko yöksi. Uutta pallogrilliä testataan koivukapuloilla (hyttyssavut). Makkarat (lihajalosteet) syödään seisaaltaan (noetaan sormet ja nenät), kasvikset raakana. Juomia nautitaan suoraan pullosta, lauletaan ja saunotaan. Käydään kokolla.
Juniori tulee ja Juhannuspäivänä ja vaihdetaan torpan (kesämökkinä) katolle uudet (kierrätys) metallitikkaat. Entiset (kestopuiset) halkeilivat, ja lumi pudotti ja rikkoi ne keväällä maahan asti. Junioria en laske katolle (varalta), sillä hänellä on edessään elämää (terveenä) paljon minuun verraten. Juniori siis työntää kattotikkaat tikkailta (kestopuu) peltikatolle ja poraa ja pulttaa alapään. Sitten kiipeän itse (läskipohjakengät, kumihanskat) kiinnittämään yläpään. Vanhoille (purjehtijan) turvavaljaille on siis käyttöä. Turvaköyden (pallokkaan nostin) toisessa päässä painona sitten juniori (kevyt) torpan takana (huutoyhteys) ettei jää alle. Veneköysien solmut lienevät edelleen hallinnassa.
Raaka liha (possua) grillataan sitten höystöineen ja ruokaillaan ulkona (katsellen katolle).
Hyvää Juhannusta karavaanareille!
