Aihe: Vanlifen todellisuus

Hienoa, rohkeasti vaan yrittämään, turha kuunnella ns ”asiantuntijoita”!

https://www.is.fi/asuminen/art-2000010571911.html

Aika goottilainen meininki, em. vaunussa. 😮

Mikään ei ole lopullista...
https://www.is.fi/hyvaolo/art-2000010541485.html

Jutussa oli linkki toiseenkin

https://www.is.fi/asuminen/art-2000010279820.html

Minua on jäänyt kiinnostamaan näissä sisustuksissa yksi asia...

Miten nuo kaikki purkit ja purnukat pysyy paikallaan ajon aikana? Kukkaruukuista puhumattakaan. Joku salaisuus niissä piilee. Mulla se niksi on magneetit, mutta kaikki isommat on kaapeissa ajon aikana.

Minua on jäänyt kiinnostamaan näissä sisustuksissa yksi asia...

Miten nuo kaikki purkit ja purnukat pysyy paikallaan ajon aikana? Kukkaruukuista puhumattakaan. Joku salaisuus niissä piilee. Mulla se niksi on magneetit, mutta kaikki isommat on kaapeissa ajon aikana.

eihän käytännöllisyydellä ole mitään merkitystä kun ainoa tarkoitus on somekuvat ja -julkisuus.

Kaiken oleellisen kertoo se että sistustakalle löytyi tilaa, mutta ei vessalle.
No onhan se tietty edes lämmittävä ajatus, kun istuu aamupaskalla puskassa Lofooteilla kun on +10C ja vettä tulee vaakatasossa 30m/s...

Yleensä en edes viitsi lukea noita artikkeleita kun kaikkihan ne on samanlaisia (ite tehtiin, säästettiin, tuli mieleinen, on ihanaa ku paikat vaihtuu, vapaus, joku saattaa joskus myös sano et välillä on kurjaa) mutta tuon nyt luin ja olihan siellä yksi viisaskin kohta:

>> Jos haluaa rakentaa retkipakun, on hyvä olla edes jotain kokemusta matkailuautosta. Muuten ei välttämättä tiedä, mitä sinne oikeasti haluaa, ja kuinka paljon mikäkin ratkaisu vaatii tilaa. Sen jälkeen on helpompi miettiä itselle tärkeitä ominaisuuksia.

Kun noita omavalmisteita välillä katselee niin olen ajatellut just tuota asiaa. Useimmat näyttävät just siltä että somesta on katseltu ihania PAKUUN!!!!1 tehtyä mummon mökkiä ja tollanen mekin halutaan, miettimättä sitä että toimiiko se. Paljon sellaisia ratkaisuija - joskin kauniisti tehtynä sometoimivia - joista näkee heti että ei toimi. Oma suosikkini on se ainoat sisällä olevat oleskelupaikat on sänky ja kaksi pientä vastakkaista ryhtipenkkiä irtopehmusteilla. Vaikka kuin olisi aktiivinen elämäntapa ja viihtyisi vain ulkona, niin olen ihan takuuvarma että kyllä sellainenkin ihminen haluaisi joskus vaan rohjahtaa mukavaan penkkiin, oikaista jalat ja räplätä puhelinta. Vaikka tehdastekoiset ovatkin 'tylsiä' ja yhdeksän kymmenestä on tehty samoilla asunto-osan ratkaisuilla (ainakin peltikopit) niin joku syyhän siihen on että ne ovat vuodesta toiseen sellaisia - oma veikkaukseni on että ratkaisu on todettu toimivaksi.

Suomessa ongelmana on verotuksen vääristymä...

Kateeksi käy ulkomailla katsella pieniä tonniluokan retkiautoja, jotka olisivat itselle sopivia. Meillä verotus pitää huolen, ettei niitä tule. Messuilla on ollut nähtävänä jo verovapaita sähköisiä versioita, mutta niissä sisustuksen toimivuus on aika onneton. Lisäksi niissä on oikaistu joka asiassa, eikä vähiten eristyksessä.
Ainoa vaihtoehto on rakentaa se itse hyvin eristäen ja irtokalustein. Näin saa näppärän monikäyttöauton yhdelle, tai korkeintaan kahdelle. Sisustaa itselle toimivaksi, eikä ole riippuvainen tehdastekoisten monesti toimimattomista standardeista. Saa käyttöön ketterän auton, joka sopii yhtälailla parkkiruutuun, parkkitaloon, tai sellaiseen puskaan mihin normikokoisella ei koskaan pääsisi.
Toisille koko on tärkeä asia ja toisille sisustuksen esteettisyys ja joillekin tekniikka ja muu toimivuus. Vanha fraasi, antaa kaikkien kukkien kukkia.

Edellistä kompaten. Kaikki kukat on yhtä arvokkaita. Me olemme vaimon kanssa karavaaanailtu kaikkiaan jo lähes 40 vuotta, ja aina on ollut jotain tehdasvalmistetta. Ensin harjoittelin vaunun sisustuksen muutosta josta tuli hyvän tuntuinen itselle. Yllättäen nyt myytiin pois kun tuli uudempi. Ostaja ihastui aikalailla samoihin juttuihin jotka olimme toteuttaneet. Myyntiin meni puolelta päivin ja myytynä iltasella.
Rakensin myös kaksi retkuetta, eka pieni multivan joka muuten hyvä mutta korkeutta kaivattiin ja vessa oli portapotti. Sitten tuli ambulanssi joka tehty nyt viisi kertaa. Toimii loistavasti. Etsitty kyllä tehdastekoisia mutta ei yhtään löytynyt mieleistä. Vaimon lievä liikuntavaikeus rajoittaa. Aina ahdas, tai korkea sänky.
Nyt vessa takana koko leveydellä, voisi olla suihku mutta ei ole ollut tarvetta. Keittiö, eli jääkaappi jonka päällä taso jossa frier ja kahvin sekä veden keitin. Oviseinällä klaffipöytä joka pudotetaan alas kun vasemmalla oleva vuodesohva kääntyy sängyksi yöksi, aikaa menee petaamisineen noin puoli minuuttia. Samoin takaisin.
Pelkääjän penkki on oleskelussa käännettynä. Lokeroita jokapuolella kuten lansseissa onkin, samoin sängyn alus ja laatikko käytössä. Mukana myös työkalupakki. Nyt oltu reissussa puolitoista viikkoa ja hienosti pärjää. Norja mukavaa ajella, voimakas neliveto ja automaatti. Sopii lähes parkkiruutuihin ja kääntyy ketterästi.
Kukin taaplaa tyylillään. Hyviä reissuja muillekin kalustosta riippumatta.

Todennäköisesti maksumuurin takana joten muutama copy-paste jutusta. Ei voi kuin ihmetellä, miksi pitää ostaa jonkun nyrkkipajan tuote kun tehdasvalmisteisiak in olisi olemassa. Varmaan olisi tullut halvemmaksikin...

https://www.hs.fi/suomi/art-2000010927209.html

Pariskunta teki sen, mistä moni unelmoi: hyppäsi oravanpyörästä ja muutti pakettiautoon –?nyt he ovat jo monesti katuneet ratkaisua

”Van life -elämästä on maalattu aika ruusuinen kuva”, sanoo Jyrävä.

Musta Ford oli entinen leipomon pullabiili. Sama rakentaja oli kustomoinut monia retkeilyautoja, ja Hakala ja Jyrävä olivat seuranneet tyyppiä Instagramissa jo pitkään.

Auto vaikutti muuten hyvältä, mutta ensimmäisillä kilometreillä se väläytteli moottorin virhevaloja. Auton turbo ja ovien mekanismit piti vaihtaa, ja lisäksi autoon asennettiin diesel-lämmitin.

Huolettomuutta ei kestänyt kauan. Ensimmäisenä hajosi diesel-lämmitin.

Kun sitten haimme auton, ehdimme ajaa muutaman kilometrin, kun moottori leikkasi kiinni. Kävi ilmi, että huolto oli sössinyt öljynvaihdon, ja moottori piti vaihtaa.

Tässä vaiheessa pari oli kuitenkin jo päättänyt hankkia uuden, tilavamman auton. Sellainen oli päätetty tilata suomalaiselta yritykseltä, joka oli rakentanut jo useita, kustomoituja matkailuautoja. Yritys oli saanut hyvät arviot. Rakentaja oli luvannut auton kesäksi. Auto ei valmistunut kesäksi.

Vanha auto ei ollut myöskään mennyt kaupaksi. Diesel-lämmittimen ongelma sentään oli lopultakin selvinnyt: se oli asennettu päin helvettiä.

Auton piti olla talviasuttava, mutta eristykset oli tehty niin huonosti, että sisällä kävi viima. Putket jäätyivät. Kun autoa yritti kytkeä maavirtaan, sulakkeet menivät. Uuni kuumeni vaarallisen kuumaksi, haisi palaneelle ja säätönapit olivat polttavan kuumat...

Kuumottavin tilanne sattui kuitenkin tiellä Ranskan maaseudulla, kun 20-kiloinen aurinkopaneeli repeytyi irti auton katolta kesken ajon.

Parin mukaan kotimaisen autonrakentajan kanssa puutteista on päästy sopimaan hyvässä hengessä, mutta rahaa kahteen autoon on silti palanut ”pienen helsinkiläisyksiön” verran.

Kustomoitujen matkailuautojen rakentaminen on suhteellisen tuore ja nouseva bisnes, jossa liikkuu monenlaista yrittäjää. Kuitenkaan rakentajilla ei ole vielä kovin paljon kokemusta, eikä alalla ole minkäänlaista valvontaa.

”Eli käytännössä ostat täysin sian säkissä ja voit vain toivoa, että saamasi sika on sitä mitä odotit.”

^
Kun luin aamulla hesarista tuon jutun, tuntui että toistuu "vänlaiffareiden" harhat; lähdetän nuorina tutkimaan tuntematonta, ollaan keksivinään harrastusväline jollaista ei olisi edes olemassa, ollakseen tiedetään mitä halutaan, tehdään typeriä ratkaisuja (m-)autoilussa, petytään ja ruikutetaan sitten somessa alun hehkutuksen sijaan..

Kovasti tuossakin jutussa syytetään muita (korjaajia, rakentajia) ongelmista - kädettömän pitäisi osta tehdasuusi takuunalainen tunnettu tuote. Jäisi samalla jutusta "keksijän" rooli pois - pelkkä "luontoon paskominen" hehkuna 

Tuo hesarin juttu kertoo pari asiaa.
  1) Muista elää omaa elämää, älä yritä samaistua ja elää uudelleen somen luomia mielikuvia.
  2) Caravan messut lähestyy. 

On se vaan eri lailla mukavaa, kun kulkineesta löytyy kaikki palvelut eikä ole antipatioita leirintäalueita kohtaan, enemmänkin päinvastoin.

Muutoin kulkineessa elämisestä ja pitkistä reissuista ei ole mitään negatiivista sanottavaa. Pitäisi tehdä joskus niin pitkä reissu, että iskisi koti-ikävä. Ei ole vielä moisesta kokemusta. Liika kiire kyllä on ollut.

Aino-rouva laittoi pakun sisustan uusiksi ja ei kun matkaan!
YLE/Areena kausi 3.

https://youtu.be/AIkwifEkoQ0?si=3uXi2s87xJwR4Y3A

https://youtu.be/N1GQ3_g58SA?si=wgzqMJhZnAXcBlqR

Tässä sitä tunnelmaa Suohirviöltä

https://youtu.be/AIkwifEkoQ0?si=3uXi2s87xJwR4Y3A

https://youtu.be/N1GQ3_g58SA?si=wgzqMJhZnAXcBlqR

Tässä sitä tunnelmaa Suohirviöltä

Suohirviö on aika realistinen...

Nuo Aino Huilajan jutut tuntuu aika feikki jutuilta. Ainakin koko matkailu on ollut minusta aika kärsimystä. Kaunistelee asioita, vaikka pitkään ei ollut edes vessaa ja talvella eivät edes lämmittäneet autoa. Koiran vesikuppikin oli jäässä. Ei noin minusta vanlife elämää normaalisti vietetä. Kyse lienee vain draaman keinotekoisesta tuottamisesta.

Eipä ole tullut seurattua enää mitään reality-sarjoja, kun niihin lyödään reippaasti värikynää, aitous on kaukana.