Tuosta "lajin kehittymisestä" - eikös susi kuin varislinnutkin ole niitä hierarkisia ja älykkäimpiä lauma/parvieläjiä - "kun naapurinPekka putoo pois, niin paikkaa voi pitää vaarallisena. Mennään pois.."
Sitten taas nuo pakoeläimet "huononäköisinä", siis vailla kunnollista kaukonäköä, ensimmäisen säikähdyksen jälkeen yleensä pyrkivät jatkamaan sitä alkuperäistä matkaansa tarkoitusta vietin tai johtajansa saattelemana.. eli "auran perässä voi tulla lumisokeus.."
Mulla vuoden pimeimpään aikaan, aamuvarhain työmatka kulkee autolla pikkutietä asutuksen, peltoaukeiden, rakennetun ympäristöjen ja metsiköiden läpi. Oleellista tuolloin yleensä ainoana liikkujana. Eläinten kohtaamisien vaaranpaikat ovat ne mistä eläimet "turvansa kokevat" ovat katuvalaistuksen huonoimmat kohdat. Koko matkan on valaistus, mutta ei yhtä hyvä kaikkialla - ja kun jossain on valaisin tai useampi pimeänä, siinä ne kohtaamiset ovat tapahtuneet..
Eli tieliikennelaista piittaamattomana, niin paljon valoa päälle mitä keulasta lähteen. Antaa ainakin lisäaikaa ennakointiin. Ajonopeuden edes puolittaminen ei poista tulevaa kohtaamista - sattumanvaraan jää paljon, ja rauta suojaa toista osapuolta..