Karavaanarin keskustelut > Tarinoita Suomesta ja maailmalta

Autoilu-urani historiaa, sattumia ja tapahtumia.

<< < (23/40) > >>

seppoko:
Hieman lisää tuosta ensimmäisestä ulkomaan matkasta. Ensinnäkin se on tarkentunut vuodelle -85. Lähdimme matkaan kutakuinkin heti kun poikien koulu oli loppunut. Menomatka tapahtui Finnjetillä Travemündeen. Finnjetissä oli hyttinä neljän hengen hytti alimmalla tasolla, olihan se halvin. Siinä oli kaksi kerrospunkkaa ja jalat olivat "ristikkäin", tosin eri tasoilla. Sieltä Saksan ja Sveitsin kautta Italiaan, jossa ensimmäinen leirintä oli Gardajärvellä Camping Italia(?) muistaakseni. Muita kohteita oli Rimini ja Venetsia. Venetsiassa Camping Fusino, josta jo olikin matkamuistokuva collegesta. Paluumatka tapahtui Ruåtsin kautta. Jälkeenpäin olen ajatellut, että toisinpäin olisi ollut mukavampi. Mutta olisikohan Finnjet ollut kesä-heinäkuun vaihteessa huomattavasti kallliimpi kuin kesäkuun alussa. Ja sen takia valinta näin päin. (Tulikin vähän toistoa, vaan haitanneeko se mitään?)

"Masi":
 Thumb

seppoko:
Seuraavan Euroopan reissun on pitänyt tapahtua seuraavana vuonna, -86, koska sekin tehtiin Matkaajalla. Jostain syystä siitä ei ole hirveästi muistoja, vain joitakin muistikuvia.

Matka tehtiin Pomeranialla Puolan Gdanskiin. Olisikohan Gdyniassa  ollut koiranäyttely? Olemme olleet siellä kerran näyttelyssä. Sieltä jatkoimme matkaa Itämeren rantaa  Saksoihin. Nyt tuli mieleen, että olisimme ajaneet DDR:än halki ja vasta jostain etelästä siirtyneet läntiseen. Missä muualla kävimme, en muista.

Paluumatka tapahtui myös Puolan kautta samaa reittiä. Siitä muistan yhden alkumatkan yöpymisen. Ilta pakkasi päälle ja alkoi väsyttää. Johonkin piti päästä nukkumaan. Sopivaa leirintäaluetta ei näkynyt. Mutta tien vieren levike kylläkin. Väsymys oli jo niin paha, että siihen oli jäätävä. Kovasti pelotti, mitä mahtaisi tapahtua yöllä? Väsymys oli niin kova, että se voitti pelon tunteen ja nukutti ihan hyvin. Eikä aamulla todettu mitään tapahtuneenkaan. Niinpä matka jatkui kohti Gdanskia ja Pomeraniaa.

Minä olen nuorempana ollut hyvin herkästi matkapahoinvointine n. Mutta vaikka Itämeri suorastaan kiehui myrskyn voimasta, niin minulla ei ollut muuta ongelmaa, kuin kuunnellessani myrskyä ja autokannen kolinoita, ihmettelin, että kalusto oli perillä vielä ehjänä. Vaimo ja koirat olivat koko matkan ajan pedin pohjalla. Minä kävin välillä kävelemässä käytävillä, en ulkona. Kaupassakin kävin, jossa ei ollut muita kuin minä ja jokunen henkilökuntaan kuuluva. Onneksi Pomeranian sisätilat olivat niin matalat, että pystyin toisella kädellä pitämään kiinni katosta pysyäkseni pystyssä. Toisella kädellä otin tuotteita hyllystä katsoakseni niitä ja laittaakseni koriin.

Perille Suomeen saavuimme parisen tuntia aikataulusta myöhässä, joko vastatuulen takia tai vaan sen takia, ettemme olisi kohdanneet Estonian kohtaloa. Tai sitten molemmat syyt yhdessä.

seppoko:
Olen alkanut epäillä, että minulla heittää hieman vuodet ja reissut. Mutta nämä kuvat ovat faktaa passista poimittuna.

Puolan viisumi ja Gdanskin rajan leimat vuodelta -90



Vielä saatiin DDR:n leima menomatkalla. Paluumatkalla sitä ei enää ollutkaan. -90





Viron viisumi, joka riitti kaikkiin Baltian maihin vuosi -96



Sitten Viro vapautti viisumikäytännön, niin piti hakea Latvian viisumi. Se taas entisen käytännön mukaan riitti Liettuaankin vuonna -97

tsahkali:
Pari kuvaa jäi sensuuriin...   ;D
Vann kyllä oli entinen passi tylsä.
Uudessa on maisemakuvia joka sivulla.

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu

[*] Edellinen sivu