Karavaanarin keskustelut > Tarinoita Suomesta ja maailmalta

Autoilu-urani historiaa, sattumia ja tapahtumia.

<< < (22/40) > >>

seppoko:
Ja sitten lisää matkailulaitteita.

Kovin kauaa ei Adria ollut, kun se havaittiin pieneksi. Ja kyllästyttihän jokailtainen sängyn teko pöytäryhmästä. HYvää siinä oli pystyalde, vaikka ei se ihan ongelmaton ollut. En muista kauinka kauan sitä kuitenkin kestettiin, ennen kuin se vaihtui Matkaaja460:neen. Vaihdon tein Matkaajan omassa myymälässä Järvenpäässä. Matkaajasta on jäänyt mieleen, että sen kaasupullokotelossa oli iso possun  kuva. Matkaajahan järjesti aikanaan possujuhlia, joissa oli muistaakseni satoja yksiköitä juhlimassa ja syömässä possua. Valitettavasti me emme olleet sopivaan aikaan lähettyvillä, että olisimme voineet osallistua. Onko kukaan palstalainen osallistunut niihin??

Tällä Matkaajalla teimme ensimmäisen Euroopan matkamme vuonna -86. Kuukauden matka Italiaan. Olimme matkalla kesäkuussa ja koko kuukausi taisi olla kuuma. Paluumatkalla katkesi Renaultista pakoputki mikä vielä lisäsi lämpöä ajaessa. Muutama päivä meni ennenkuin kohdalle osui  paja, joka hitsasi putken umpeen. Ruåtsissakin oli vielä niin kuumaa, että kun näin ensimmäisen järven rannan, niin sinne piti päästä uimaan. En tiedä vaikuttiko minun esimerkkini, mutta perässä tuli paljon porukkaa jäähdyttelemään. Siitä tuli mieleen, että jälkeen päin olen ajatellut, että matka tuli tehtyä väärin päin. Menomatka tehtiin Finnjetillä ja paluu Ruåtsin kautta. Olisi pitänyt tehdä toisin päin.

Yksi joulumatka tehtiin sillä Pyhätunturille. Se joulu oli melkoisen kylmä. Matkalla jonkun kaupan valomainoksessa näkyi lukema -36o.  Kotoa lähtiessä jätin vielä vaunun kylmäksi. Jossakin ehkä 2-250km ennen tunturia kävin laittamassa lämmittimen päälle. Eihän se tietenkään käynnistynyt kun kaasu ei höyrystynyt. Silloin tuli mieleen, että joutuukohan kysymään hotellista majoitusta. Ja vielä tunturin vieressä piti ihmetellä yhdistelmän nousua mäkeen. Vaan eipä Saabilla ollut mitään ongelmaa päästä ylös. Ja ylös päästyämme kun menin vaunuun, niin iloinen yllätys henkäisi ovesta. Lämmitys oli jäänyt syttymisasentoon ja kun ennen tunturia oli maasto alkanut nousta, niin kaasu oli alkanut höyrystyä ja lämmitys toimia, niin vaunu olikin lämmin.

Tässä vielä kuvat Italiasta camping Fusinasta ostettu college, joka on vielä käytössä

88k5:

--- Lainaus käyttäjältä: seppoko - 29.03.2020     kello on 20:24 ---.. Matkaajasta on jäänyt mieleen, että sen kaasupullokotelossa oli iso possun  kuva. Matkaajahan järjesti aikanaan possujuhlia, joissa oli muistaakseni satoja yksiköitä juhlimassa ja syömässä possua. Valitettavasti me emme olleet sopivaan aikaan lähettyvillä, että olisimme voineet osallistua. Onko kukaan palstalainen osallistunut niihin??
..

--- Lainaus päättyy ---
Paikkakuntalaisena -80 luvun alussa tuli käytyä vuosittain. Meillä oli venepaikka Vanhankylänniemessä (kulku l-alueen läpi), jolloin tuli ilmaiskäyntejä..
Yhtenä kertana vein systärille ja sen kaverille vaunun lainaan kun halusivat osallistua. Olisko ollut -84, -85.. Muistaakseni tapahtuman nimi oli "Porsastelut", meno sen mukaistakin..  :laugh:

Yrjö:
   Noin moraalisesti ajateltuna, ei mulla ikinä omaa autoa ole ollut, perheenihän yhteisiä ne, juriidisesti kylläkin pitkään.
   Ensimmäinen jonka hämärästi muistan oli meillä Nash kantti kertaa kantti kertaa lippa.
   Toinen Dodge, jota isän sylistä ensin ohjailin, myöhemmin polkimillekin ulotuin.
   Vähän aikaa oli myös Tsekkiläinen, volkkarin tapaan ilmajäähdytteinen takatuuppari Tatraplan.
   Kiilanokka Mosse olikin pidempään, se oli vielä lattiavaihteella, melkolailla Opelin mallin mukaan, ja linjalla tehty. Muistaakseni se rekisteröitiin minun nimiini, koska sain n. 12 v. helpolla raittiustodistuksen, joka alensi vakuutusmaksua, siihen aikaan. Isä varmaan olisi joutunut pullon kanssa menemään naapuriin, jotta nimi raittiustodistuksee n olisi tullut? Minun tietääkseni isä ei koskaan vakuutusta tarvinnut.
   Sitten  Mosse 402 ja kaksi 407, joista ensimmäisellä liityin kattokerhoon.
   Isä, puoli vuotta ennen kuolemaansa osti uuden Fiat 600, jonka myöhemmin perikunnalta lunastin.
   Sen kuitenkin vaihdoin Saab 96, hiukan väliä tehden. Sillä ajoin Nokia rallinkin (talvi), silloin ei ryhmä yhdessä tarvittu turvakaaria,  Myös renkaat oli ne mitkä sattui alla olemaan, ensiapupakkaus oli valmiina, sammuttimen antoi työnantajani, (on edelleenkin molemmat), kypärät oli lainassa. Näillä varusteilla ja taidoilla ei tarvinnut sitten mennä pokkaamaan.
   Kun lunastin tämän talon perikunnalta Saabbi meni myyntiin, silloin toistaiseksi  viimeisen kerran  tein kaupat autokaupassa, sen jälkeen olen ollut hintaluokassa, joita ei liikkeissä yleensä ole.
  Ostin PV 544 Volvon, siinä pientä laittoa korissa ja koneessa. Siinä oli B 16 moottori sekä 6 V. sähköt, jotka pääosin vaidoin 12 V..
  Seuraavaksi hankin B 18 koneella hiukan uudemman PV 544 Volvon, siinäkin laittoa. Edellisen myin vaimon lähdön vuoksi talous vaikeuksiin joutuneelle kaverille, muistaakseni 1300 mk:lla Vuoden takuulla, vain öljynpainekellon vaihdoin takuuseen.
  Kahdeksankymmen luvulla perheeni saavutti  suurimman kokonsa, ostin Volvo Duetin, reilun tavaratilan vuoksi. Meillä kun periteisesti on mukana muutakin kun luottokortti ja hammasharjat.
  Siinäkin oli ”pientä” laittoa.
 


  Penssiini on aina ollut persaukiselle kallista. Tällä vuosituhannella päätin ostaa pienempi ruokaiseen Opel Kadettin, laittoahan siinäkin vain vähäsen edellisiin verrattuna.
   Vaimo oli pitkään puhunut, kun muari kualee, hän ostaa matkailuvaunun. Hän on ollut aina huono telttailemaan, päinvastoin kun minä. Aikanaan hän sitten perintörahat sijoittikin tuohon Spriteen. Viime vuonnakin parisen viikkoa teltassa olin, hän ei käynytkään.
  Olikohan 2-3 v. Kun Kadetilla vaunua vedin, iski ahneus hevosvoimiin. Siksi hain tuon Astran Savitaipaleelta, junaa sekä linjuria käyttäen. Sitä ennen kuitenkin kävin oikein Helsingissä Kadetilla sunnuntai-iltana katsomassa yhtä Astraa autoliikkeen pihassa. Menin maanantaina junalla ja metrolla hieromaan kauppaa.Kun en ollut reiluun pariinkymmeneen vuoteen autoliikkeessä käynyt, en sitten osannut käyttäytyä oikein kunnolla. Oman turvallisuuteni kannalta katsoin viisaammaksi poistua paikalta,  sekä tulla metrolla ja junalla kotiin. Enpä senkoommin oo autoliikkeen lattiaa kulutanut.
Ajattelin että tuossa Astrassa ainakin helmat vaihdan, mutta edelleen ovat alkuperäiset. Olisi vaan pitänyt heti vaihtaa, jotta voisi helmasta sivun nostaa kerralla, nuo tehdastekoiset kun sellaiseen ei oo suunniteltu. Muutenkin tuossa hinta/laatusuhde on paras tähän astisista kulkupeleistä.
  Poistoon on mennyt se mosse jonka kaadoin, muut ovat menneet halavalla käyttöön, paitsi kuussatanen viatti vaihtoon, tutun automyyjän liikkeeseen.




     
   
 

seppoko:
Jossakin vaiheessa alkoi Matkaajakin kyllästyttää. Tosin, en muista, minkä takia. Tilalle löytyi jostakin pääkaupunkiseudeun kaupasta Kafi, numeroltaan kait 480. Siitä ei oikein ole jäänyt mieleen kuin kun otin Matkaajan irti ja laitoin Kafin kiinni. Heti kun olin tarttunut Kafin nuppiin kiinni, tajusin, että nyt on aivan eri painoluokan vehkeestä kysymys. Silloin en ollut vielä valistunut painoasioista, eikä niistä puhuttu muutenkaan. Niin paljon paino kuitenkin kiinnosti, että näin erään silloisen kuopiolaisen tehtaan pihalla vaa´an. Kävin kysymässä saisinko punnita vaununi. Lupa tuli ja vaunu vaa´alle. Jos muistan oikein, niin paperilla Kafin kokonaismassa oli 1000kg. Tämän tyhjäpaino oli jo tuo 1000kg ja karvan päälle. Matkaaja oli muistaakseni kok.painoltaan 900kg. Ja uskon, että sen paino sopi annettuihin raameihin. Oli niiden painoissa niin selkeä ero kun kävin vaihtamassa vaunuja.

Eipä minulla ole jäänyt hampaankoloon mitään kummastakaan kotimaisesta vaunusta.  Kumpikin täytti meidän tarpeet matkailussa.

seppoko:
Vuonna -90 tapahtui melko radikaali muutos matkailulaitteissam me, kun siirryimme vaunuista autokantaan. Ensimmäinen auto oli merkiltään, muistaakseni, alkovimallinen Pilote Mazdan alustalla. Tästä sitten alkoi vuosittain tapahtuva matkailu Eurooppaan.

Mutta ensin Pilotesta. Oli ajanut sen työpaikalleni, jossa vaunun omistava kaverini halusi tutustua autoon. Minä en joutanut olemaan mukana, mutta annoin hänelle luvan käydä autossa. Kun vapauduin, niin hänpä pyysi minut mukaansa katsomaan autoa. Hän näytti alkovin ikkunan alapuolta ja paineli seinää kädellään. Sieltähän triiskui vettä  ja seinä oli kovin pehmeä. Minä soittamaan myyjälle, että oli kai hänellä tarkoitus myydä kuiva auto. Näin hän myönsi. Kerroin, mitä olimme löytäneet ja mitä tehdään. En muistakäytinkö autoa näytillä vai en, mutta ohje oli selkeä. Ajelet ensin kesän ja syksyllä kun liikkeen kiireet vähenevät, niin sitten se korjataan.

Niinpä ajelimme sen kesän ja saimme tuntumaa, miten auto sopii meidän käyttöömme. Pilote oli siis alkoviauto, jossa perässä oli sohva-pöytä-ryhmä. Mutta kun meillä oli silloin kolme melko kookasta koiraa, salukeja, niin sohvaryhmän pöytä oli alaslaskettuna koirien makuu- ja oleskelupaikkana. Me yritimme syödä missä vähääkään pystyimme keikahtamatta syömään eikä koirat pääse nappaamaan lautaselta mitään sillä salukit ovat tunnetusti kovia "varkaita". Näin meni kesä. Syksyllä teimme vielä tällä autolla matkan via Baltikan kautta Eurooppaan, mutta siitä seuraavassa.

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu

[*] Edellinen sivu