Karavaanarin keskustelut > Tarinoita Suomesta ja maailmalta
Autoilu-urani historiaa, sattumia ja tapahtumia.
seppoko:
Omien autojen lisäksi tuli ajettua työnantajan autoja. Hieman lisää merkkikirjoa. Niitä oli
Ford Transit henkilöautona -70-luvulla.
VW LT erikoisauto.
VW Syncro, saman mallinen kori kuin oli minun omakin.
Joku maasturi, jonka merkkiä en muista.
Sekä eräänlaisena erikoisuutena kaksikin Ford Transit alustaista aggregaattiautoa 60-70-lukujen vaihteen molemmin puolin.
Ja työnantajien autoihin kuuluvat tietenkin ajamani taxit. Niissä löytyy Mersuja ja Volvoja, joiden malleja en muista, sekä Peugeot 404.
seppoko:
Sitten tulee vuoroon leirintämatkailu.
Ensimmäiset yöpymiset leirintäalueilla johtuivat työnantajastani. 60-luvulla matkatöissä sai päivärahan, josta itse piti maksaa yöpymiskustannukset . Tämähän tietenkin johti siihen, että piti yöpyä mahdollisimman halvalla. Eli aina kun mahdollista niin leirintäalueilla. Joitakin öitä maattiin makuupussissa koppikuormurin lattialla. Paremmilla alueilla saatiin vuokrattua mökkejä, esim. Pistohiekalla olimme mökeissä. Tämä johti siihen, että oma teltta piti saada, että sai yörauhan.
Pari pientä episodia on jäänyt noista telttaöistä mieleen. Olimme Ruissalon leirinnässä. Reissun välissä oli muutama vapaapäivä ja työnantaja ajatti kotiin niiksi päiviksi. Mutta saimme luvan jättää teltat pystyyn alueelle. Palatessamme töihin löytyi teltasta yllätys. Joku terävähampainen oli luullut, että teltassa olisi syötävää. Ei ollut mutta teltan pohjamuovi oli sen sijaan kelvannut ja siellä oli muutamia reikiä.
Toinen tapahtui Mikkelin Urpolassa. Olin jo vetäytynyt telttaan yöpuulle. Sitten alueelle tuli motoristi, joka ei meinannut löytää sopivaa paikkaa ja ajeli useampia kierroksia alueella. Paikka kuitenkin löytyi. Ennen nukahtamistani kurkkasin kuitenkin teltan oven raosta, mihin hän oli asettautunut. Yöllä alkoi sataa melko voimakkaasti. Aamulla kun oli aika avata teltan ovi, niin yllätys oli suuri. Motoristi oli hävinnyt pyörineen ja telttoineen. Siinä paikassa oli10-15cm. vettä. Ei siinä voinut muuta ajatella kuin, että se oli ihan oikein sen iltaisen päristelyn takia.
seppoko:
Tuo eka teltta oli ns. murtoharjateltta. Se vaihtui eräänlaiseksi huvilateltaksi perheen kasvettua. Siinä oli makuutila, oleskelutila ja etukatos.
Jossakin vaiheessa alkoi teltan pystyttäminen ja purkaminen kyllästyttää. Niinpä se teltta vaihtui telttperävaunuksi Combicamp 2000, noin se merkki muistaakseni meni. Vaan alkoipa sekin kyllästyttää. Punkaharjun leirintäalueella ollessamme tuli päälle kunnon myräkkä. Yritimme suojata telttaa vaimon kanssa muovilla teltasta ulkona rankassa sateessa, ettei se kastuisi ihan totaalisesti. Kateellisina katselimme vieressä olleita matkailuvaunuja.
Vuonna -80 tarvitsimme tukikohtaa rakennustyömaalle niin tämä oli hyvä syy siirtyä vaunukantaan. Niinpä Mikkelistä löytyi Adria 305 matkailuvaunu. Silloin oli autona Vauxhall Victor, johon koukun olin saanut vaimon siskon ja miehensä poistuneesta Victorista. Koukku vaan oli jäänyt tallin nurkkaan. Vaunun noutomatka jännitti aika paljon ja taisimme olla hieman tientukkonakin. Mutta uuteen kotiinsa Atria tuli.
Yrjö:
Oiskohan -90 lukua kun opiskelin aisapainon/painottomuuden merkityksen.
Työnantajani yleensä hoiti kuljetukset 144 Volvolla ja trailerilla. Hänellä oli jokin este, minä jouduin hakemaan 6 m. pitkän teräslevyn Tampereelta. Trukkikuski nosti sen kyytiin, katselin että aika edessä, mutta olkoon, ei ajeta ihan linkkuun.
Tampereen viimeiset liikennevalot oli tuolloin n. ½ kilsaa lähempänä Helsinkiä kun nyt. Ylämäki oli myös jyrkempi tuolloin. Volvo ei sen kuorman kanssa pahemmin ”loikannut”, joten muut samoilla valoilla lähteneet meni ohi–onneksi.
Sitten kun alamäki alkoi, ja kärry rupesi työntämään, alkoi ”kiemuntelu”, tein saman virheen kun aina, korjasin liian myöhään liikaa. Koko tie nippa nappa riitti. Kun seuraava ylämäki alkoi, minulle tuntemattomasta syystä pysähdyimme poikittain tielle yhdistelmä suorassa, niinkuin suorakulmalla pistettynä.
Lähempi tarkastelu osoitti, että liinat olivat kestäneet, ja vain toisessa takalokarissa lovi, seuraava lähtö valoista oli tulossa vasta kaukana mäen päällä. ;D
Myöhemmin pomolta kuulin: että sellainen levy pitää ottaa niin eteen että mutkat täytyy ottaa juaheesti, eikä yli viittäkymppiä kannata ajaa.
Tuolloin sain jonkinlaisen ”taudin” aispainon tarkkailuun, mm. tavarakärryyni tein jatkettavan aisa, joka silloin oli mahdollista.
Ossi66:
Tuo aisapaino on hyvä oppia muuten kuin kantapään kautta ;D
Minä hain myös kerran nipun leikattuja peltejä Kortteen Konepajalta. Veturina Subaru ja kärrynä neljä-viismetrinen jarrullinen.
Trukkikuski työnsi lavan niin pitkälle kuin sai, mutta lava jäi kuitenkin hieman akselistojen keskilinjan taakse. Kun matkaa oli "vain" reilu 15km, annettiin olla ja sanoin ajelevani nätisti. Kun hyvin tuntui kärry tulevan, oli vauhti kuitenkin kuudenkympin päälle. Joku routaheitto tuli ja kärry heitti tosissaan auton perää, mutta ei onneksi sattunut sen pahempaa, kun ei alkanut liikaa korjaileen. 50 oli hyvä vauhti loppumatkan ;D
Aina tuo aisan keveys ei johdu liian pitkästä kuormasta, vaikka seuraava kerta todeta asia oli autotallin runkopuiden kanssa - mutta siitäkin selvisi kun ei alkanut hättäileen ;)
Navigaatio
[0] Viestien etusivu
[#] Seuraava sivu
[*] Edellinen sivu
Siirry pois tekstitilasta