Karavaanarin keskustelut > Tarinoita Suomesta ja maailmalta

Autoilu-urani historiaa, sattumia ja tapahtumia.

<< < (24/40) > >>

seppoko:
Kun laitoin nuo kuvat passin sivuista, olen miettinyt reissujen tapahtumisaikoja.  Olen päätynyt siihen, että minun pitää korjata muutamia vuosia. Onneksi ne eivät ole listassa kaukana.

Mainitsemani toinen Euroopan reissu tapahtuikin vasta vuonna -90. Oikein siinä meni, että sen teimme Matkaajalla Gdanskin kautta. Tuo « : 28.04.2020 kello on 22:18 »

Toinen virheeni  tapahtui sitten vaunusta autoon siirtymisessä. Se on tapahtunut -96. Siitä « : 10.04.2020 kello on 23:07 ».

Ensimmäisen m-automatkan Eurooppaan teimme heti ensimmäisenä hankinnan jälkeisenä syksynä. Ruåtsin kautta ei oikein kiinnostanut sinne ajaa. Finnlines on aina osannut hinnoitella koirat ulos laivasta, niin vaihtoehdoksi jäi Via Baltica. Pikkuisen tietenkin jännitti ne "kauhukertomukset", mitä Via Balticasta silloin kerrottiin. Vaan ei siellä ollut mitään niin pahaa kuin väitettiin. Puolan rajastakin puhuttiin, että siellä voi joutua odottamaan jopa 24 tuntia. Totuus oli onneksi toinen.

Tiet tuolla reitillä olivat silloin melko huonot. Vaan kyllä niistäkin selvisi, maltilla. Yksi viisumi piti hakea. Viron viisumi riitti koko matkalle. Joka rajan molemmin puolin  piti tietenkin esittää passit. Liettuaan piti rajalla ostaa autolle liikennevakuutus. Siellä oli, muistaakseni, lippulappuleikki. Heti kun rajaale tuli, annettiin lippunen käteen. Siihen piti saada 3(?) leimaa eri instansseilta. Sitten se annettiin viimeisen puomin vartijalle ja puomi aukesi.

Ja sitten se Puolan raja. Siellä selittyi rajan hitaus. Me jouduimme olemaan jonossa n. 6 tuntia.  Siinä oli kylläkin se hyvä puoli, että minulla oli aikaa tutkia, miksi aina välillä oli autossa käynnistysongelmia. Vika ei ollut suuri. Akkukenkä oli jostain syystä jäänyt löysälle. Ja tässä oli hyvää aikaa löytää se vika ja kiristää mutteri.

Mitäpä muuta tapahtui jonossa? Jostain syystä aina jonon vierellä näkyi menevän auoja rajan suuntaan eivätkä tulleet takaisin. Jouduin minä näkemään läheltä sen tapahtuman. Eli jälleen tuli auto ohitse. Edessä parin kolmen auton päässä eräs jätti kunnon raon edelläolevaan aautoon ja tähän kurvasi tämä takaa tullut auto. Kaveri päästi kaverinsa jonoon ja näin taas hidastui muiden matkanteko. Tämä siis ilmeisesti tapahtui useampaan kertaan.

Mielenkiintoinen oli heti edessämme ollut Lada ja sen kuski. Tämä kuski kävi useita kertoja sen kuuden tunnin aikana kohentelemassa ja taputtelemassa takakontin toppauksia melko hermostuneen näköisesti. Sitten kun hän melkein pääsi ennen rajaa olevalle ensimmäiselle puomille tuli takaata, jälleen, kovaa vauhtia auto. Se pysähtyi tämän Ladan viereen. Sieltä tuli kuski ulos ja kävi sanomassa Ladan kuskille jotakin. Se jälkeen se poistui tekemällä uukkarin. Lada joutui odottamaan hetken, että sen eteen tuli tilaa päästäkseen poistumaan ja palaamaan Liettuaan. Tulkintani oli, että joku kävi kertomassa Ladan kuskille, että rajalla Puolan puolella ei ole sopivia henkilöitä töissä.

Me pääsimme Puolan rajasta melkein vain passia vilauttamalla. Mutta siinä vaiheessa näin edessä italian rekisterissä olevan pakun. Sen kimpussa oli ihan huomattava määrä henkilökuntaa tarkastamassa autoa ja koputtelemassa seiniä, että sattuisiko siellä olemaan tavaraa.

kimi:
Tuo Puolan rajan paperijumppa oli ihmeellinen. Ekassa pisteessä annettiin paperilappu johon merkittiin autossa olleiden lukumäärä, sitten muutamalla tarkastuspisteellä siihen sai leiman ja rajalla se otettiin pois. Me ajettiin vaunu perässä yhden kopin ohi ja rajalta käännytettiin takaisin hakemaan puuttuva leima erilaisten uhkauksien saattamina, leima saatiin ja sitten rajamuodollisuudet sujui joutuisasti.
Palatessa Puolan tulli ei päästänyt samaan aikaan rajalla olleen pariskunnan maahan koska toisen passista ei löytynyt tilaa lemalle. Tilaa oli usealla sivulla, mutta nuo halusivat, että aikanaan paluuleima mahtuu tuloleiman viereen.

mjh48:
Niitä leimoja piti kerätä viisi, kaverilla ei ollut kuin neljä, niin hänen piti hakea vielä puuttuva.
Hölmöintä hommassa oli ettei kopissa tehty muuta kuin lyötiin leima sellaiseen repäisylehtiöstä otettuun lappuun.
Parissa kopissa jonotti rekkakuskit ja he kysyivä onko sinulla muuta kuin tuo lappu, kun sanoin ettei ole he laskivat suoraan tiskille jossa virkailija löi pienen leiman.

Kerran rajalle tullessa oli VIP kaistalle pitkä jono ja normaalikaistalla ei ollut ketään, niinpä ajoin siihen normaalikaistalle ja kun rajavirkailija tuli kysyvän näköisenä siihen niin avasin ikkunan ja sanoin, etten ole VIP vaan tavallinen duunari.
Virkailija nauroi ja löi leiman passiin. Takana tullut minun kaveri ei ehtinyt sanoa, kuin enhän... kun virkailija hymyillen löi passiin leiman, joten pääsimme rajasta sujuvasti läpi

seppoko:

--- Lainaus käyttäjältä: kimi - 16.05.2020     kello on 00:33 ---Tuo Puolan rajan paperijumppa oli ihmeellinen. Ekassa pisteessä annettiin paperilappu johon merkittiin autossa olleiden lukumäärä, sitten muutamalla tarkastuspisteellä siihen sai leiman ja rajalla se otettiin pois. Me ajettiin vaunu perässä yhden kopin ohi ja rajalta käännytettiin takaisin hakemaan puuttuva leima erilaisten uhkauksien saattamina, leima saatiin ja sitten rajamuodollisuudet sujui joutuisasti.

--- Lainaus päättyy ---

Minun muistini mukaan tämä lappuleikki oli kun Latviasta  tultiin Liettuaan. Toki tietenkin eri vuosina on voinut olla eri käytäntöjä eri paikoissa.

Aakku:
Samaa se oli rekkaliikenteessäki n...

Saksan tullissa jättivät "vihreiltä" kuskeilta helposti tahallaan yhden tullileiman pois. Piti sitten vaikkapa Hollannin rajalta kääntyä takaisin hakemaan sitä puuttuvaa leimaa.

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu

[*] Edellinen sivu