Itsellä tosi heikko tuo kielipää. Koulussa aikoinaan mentiin rimaa hipoen läpi. Eikä silloin ollut oikein motivaatiotakaan. Englantia tuli näennäisesti opiskeltua se n. 10 vuotta ja ruotsia 7vuotta.
Kummastakaan juuri koulupohjalta jäänyt mitään käteen. Myöhemmin työn kautta englanti ollut työkieli ja sitä joutuu kyllä käyttämään. Enemmän kirjallisesti kuin suullisesti. Ruotsista luovutin täysin ja ruåttin maallakin mennään englannilla.
Englannin kanssa tosiaan pärjää kuullussa, kirjoitetussa ja luetussa tosi hyvin mutta kuulijasta kiinni saako selityksestä selvää. Välillä umpibrittien ja jenkkien kanssa suurimmat hankaluudet. Intialaiset, keskieurooppalaisie
n kanssa englannin käyttö ei aiheuta mitään ongelmia. Tosin kun soittaa esim autovuokraamoon tai puhelin-operaattorille usassa ei ole mitään ongelmia.
Nyt tässä on maailmaa matkannut pidemmän aikaa niin Espanjassa alkaa perus jutut sujua jotenkin paikallisella kielellä. Siis ihan perus. Virossa pyrin myös käyttämään mahdollisimman paljon Viron kieltä niin paljon kuin vaan osaa kun arvostan sitä kansaa todella paljon ja Saksassa myös alkaa ruokalistat myös olla tajuttavia.
Saksassa on todella noloa vaan välillä kun ihmiset alkavat kadulla ja campingeillä puhumaan ja lörpöttämään ilman että itse tajuaa kuin sanan sieltä täältä. Aika paljon sosiaalisempaa porukkaa keskieuroopassa kuin suomessa.
Mutta tuo minkä takia aloin kirjoittamaan niin hämmästyin että vaikka tässä eri kielien kylvyssä menty niin kielet ei mene sekaisin. Hola espanjassa Hallo tai Moin saksassa...
Moin on kyllä todella kiva ja sen kuullut nyt ihan eteläisessäkin saksassa leirintäalueilla. Luulin että käytetään vain pohjoisessa.
Motivaatio noihin kieliin on vaan ihan eri. Ja mahtaa olla nykynuorilla aika paljon paremmat lähtökohdat kuin silloin 80-luvulla kun itse olisi pitänyt opiskella kielioppisääntöjä (käytännössä kun kieliopin voi työntää syvälle, eikä pitää sitä tärkeimpänä osaamisen mittarina)