Karavaanarin keskustelut > Karavaanarin olohuone

Karavaanarin kielet...

<< < (5/5)

Fenix:
Oma kielitaito rajoittuu suomeen, ruotsiin ja englantiin. Tosin ne sujuvatkin sitten liki yhtä hyvin kaikki. Muutama sana saksaa, jotta saa ruokaa ja majapaikan, jos vastapuoli ei muuta kieltä ymmärrä. Ja jotain peruskohteliaisuuks ia, numerot jne menee venäjäksi ja thaiksi. Venäjän kirjaimetkin osaan, mutta esim thaikielen tai khmerin kirjaimet ovat turhan haastavia, kun niin harvoin mokomia tarvitsee.

Pitkälle pärjää pelkillä kiitos ja anteeksi sanoilla ja hymyllä liki missä maailman kolkassa tahansa. Kohtelias käytös kun tuppaa kohentamaan sitä vastapuolen palveluhalukkuutta ja yritystä ymmärtää mitä oikein haluat.

Kouluopetuksessa ei tosiaan kieliä opi. Ne oppii vain puhumalla ja käyttämällä. Niinhän me oman äidinkielemmekin opimme, matkimalla. Vasta perusosaamisen jälkeen olisi järkevää opetella kielen rakenteiden ihmeellisyyksiä. On toki joitain knoppeja kielessä kuin kielessä, joita on syytä osata jo ihan alusta saakka, mutta pelkän grammatiikan painottaminen on totaalisen typerää. Koulussa mennään edelleen p*rse edellä puuhun tässä asiassa.

"Masi":
Meillä on perheessä kaksi jotka puhuvat ja kirjoittavat useampaa kieltä, yksi joka puhuu jonkin tasoisesti neljää kieltä, yhtä kirjoittaa sinne suuntaa, muissa tulee jo virheitä kieliopissa enemmän ettei lukijat tahdo ymmärtää mitä on kirjoitettu.
Vaimolla taitaa olla puhuttuja halussa suomi, ruotsi, viro, venäjä, saksa, hollanti, englanti, ranska, espanja, portugali, italia ja puolaakin jonkun verran kreikan ja turkin ohella. Arabiaa opiskelee. Ja nuo kielet joita puhuu kunnolla osaa myös kirjoittaa kunnolla.
Pojalla, 15 v, suomi, hollanti, englanti ja ranska puhuttuna ja kirjoitettuna, lisäksi puhuu espanjaa kohtalaisesti, kirjoitus ei suju sujuvasti.
Ja latinan perusteet halussa eli kykenee kirjoittamaan latinaa, puhuttunahan latina ei koskaan ole ollut varsinainen puhekieli.
itseltä sujuu suomi eri versioineen kohtalaisesti, hollantia ja englantia kohtalaisen hyvin, ranska menee köykkikielenä, saksaa ja ruotsia sitten sen verran että tulee jo pahempia väärin ymmärryksiä jos ei tarkasta että ymmärsikö vastapuoli.
Ja reissun päällä sen huomaa mikä on ero minun ja muun perheen välillä puhutussa kielessä. Vaimo ja poika tekevät kerta sanomisella itsensä ymmärretyksi, minä joudun selittämään tarkoin mitä tarkoitin.
Siinä se ero kieliopin osaajien ja osaamattoman välillä.
Ja sanavarasto on kait sitten aika paljon suppeampi itse oppineella.
Eli jos on itse kielen opetellut ja ossa jotakin, niin kannattaa ehkä mennä kurssille opettelemaan vähän lisää.
Viisi vuotta minulla meni hollannin opetteluun tyhjästä alkaen ja päättyen että voi torilla ukkojen kanssa jutustaa.
Ja ne toivottelut, kiitokset ja tervehtimiset on tärkeitä joissain maissa.

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[*] Edellinen sivu

Vastaa