Aihe: Mitäs tänään tehty?

Passihakemus tehty verkossa mutta eipä ole vapaita aikoja  polsulaitokselle.
 Joltain muultakin ilmeisesti passi menossa / jo mennyt  vanhaksi....
Onneksi ajoissa liikkeellä

Aamulla ajelin laitokselle, kokonaiset 10min joutui odottamaan ennenkuin pääsi palveltavaksi. Sanoivat toimitusajaksi  8-12 päivää.

saatettu vanhempi koiramme viimeiselle matkalleen.

Ikäviä hommia nuo.

saatettu vanhempi koiramme viimeiselle matkalleen.

 

Aamulla kun silmät aukesi asentelin 1500w invertterin matkapirttiin ja sen jälkeen pyöräytin munkkitaikinan.

Pikku pöllejä pilkoin kirveellä. Seuraavaksi rankamettälle. Viime vuotinen kasa jo melkein sahattu loppuun.

Katseltu Peipsijärven rantaa. Ja kyliä

saatettu vanhempi koiramme viimeiselle matkalleen.

Samaa odotellessa, vanhempi koira meillä yli 16-v.
Kyllä niihin kiintyy, vaikka joku sanookin että sehän on vain koira

saatettu vanhempi koiramme viimeiselle matkalleen.

Jotenkin tuon oikeasti vanhan koiran kanssa voi hyväksyä, mutta tyttären reilun kaksivuotiaan kuolema oli kova paikka - oli niin ihana ja rakastettava yksilö.

Samaa odotellessa, vanhempi koira meillä yli 16-v.
Kyllä niihin kiintyy, vaikka joku sanookin että sehän on vain koira

Kun on kyseessä "sisäkoira", niin kyllä se on perheenjäsen.

Kun on kyseessä "sisäkoira", niin kyllä se on perheenjäsen.

Tästä olen samaa mieltä. Meillä koirat 12 ja 1 v.

Ja mitäkö tehty? Vapun juhlintana ensimmäiset 30 metriä aitaa alustavasti pystytetty. Päälle maistoin simaa. Hyvää oli, ei liian makeaa, sopivasti rusinoita ja raikas sitruunainen maku. Kyllä kotona tehty sima on paras. 

Rankoja kävin kaatamassa muutaman tunnin. Tyvien keskivahvuus taisi olla yli 15cm

Kateltu jäkist  3pelii,1 olis viäl 18 suomi/ruotsi, sama jatkuu huomen 4pelii

Töissä olin..nyt vappua viettämään, tosin lyhyttä sellaista.

Jotenkin tuon oikeasti vanhan koiran kanssa voi hyväksyä, mutta tyttären reilun kaksivuotiaan kuolema oli kova paikka - oli niin ihana ja rakastettava yksilö.

10-12v oli, ei tietoa kun oli rescue.
Kyllä mä aattelin että vielä ois ollut monta reissua edessä... mutta eipä häntä enää heilunut. Selkä oli ainakin hyvin kipeä, ei tuon ikäistä kuitenkaa enää kannata sen enempää tutkia tai leikata. fysioterapiassa kyllä käytiin ja kaikkia lääkkeitä kokeiltiin, mutta ei elämänilo vaan enää palannut.

Edellispäivänä kun koiran kans saunottiin, koira kun aina poistu saunasta mua ennen..niin kun se lähti ja tiesin että se  oli viimeinen kerta niin kyllä se hiljaiseksi veti. ja meni roskia molempiin silmiin.

 Tänään ostettiin puuntaimi koiran muistolle, pitää istuttaa se  tohon meidän koiratarhaan.

10-12v oli, ei tietoa kun oli rescue.
Kyllä mä aattelin että vielä ois ollut monta reissua edessä... mutta eipä häntä enää heilunut. Selkä oli ainakin hyvin kipeä, ei tuon ikäistä kuitenkaa enää kannata sen enempää tutkia tai leikata. fysioterapiassa kyllä käytiin ja kaikkia lääkkeitä kokeiltiin, mutta ei elämänilo vaan enää palannut.

Edellispäivänä kun koiran kans saunottiin, koira kun aina poistu saunasta mua ennen..niin kun se lähti ja tiesin että se  oli viimeinen kerta niin kyllä se hiljaiseksi veti. ja meni roskia molempiin silmiin.

 Tänään ostettiin puuntaimi koiran muistolle, pitää istuttaa se  tohon meidän koiratarhaan.

Lopullinen ero on vakava paikka. Olen itse kokenut että muistot terveistä päivistä lohduttavat. Voimia.

  Poika alkertaansa laittaa uuteen uskoon, hain pari kuormaa hienoa Ylöjärven hiekkaa perunamaalle. Kuorman myös vein pojan pojan kaverille Lielahteen.
  Tuo ikävä eläimiin (myös ihmisiin) riippuu suhteesta. Kun vaimon koiran vein viimeiseen "rokotukseen", ei minkäänlaisia tunteita, paitsi että pelkäsin ettei se ole vielä kuollut, kun vaimo vaati heti hautaamaan.
  Toissa keväänä kun kävin viimeisen kerran tapaamassa miniän koiraa, sanoivat että se virkistyi kovin käynnistäni, seuraavana aamuna oli kylmänä. Tuolla käynnillä en voinut silmän kostumista peittää.
  Hänellä on saman rotuinen koira nytkin, ei vielä ole sellaista suhdetta syntynyt kun edelliseen, ehkä myöhemmin?