Tuli asioitua kaupunkissa. Hain vaimolle syntymäpäivälahjoja huomista varten. Meni aiottua pitempään, kun oli tuo Kultakeskuksen tehtaanmyymälä lopettanut vanhassa paikassa. Piti mennä sitten Tiiriön prisman myymälään. Vaan ei tullut kauppoja. Joka settiä piti myyjän erikseen esitellä hintoineen. Seireeni siinä hiipi perässä ja kuulusteli "Hopeaa vai kultaa"? "On meillä teräskorujakin". Ajattelin että vaimolla on jo, leimalla opa ja hackman. Eihän siinä ollut harkintarauhaa, kuten vanhassa avarassa myymälässä. Jossa pystyi ihan itsekseen katselemaan hintoja ja malleja. Ja valikoimakin oli laajempi. Oli Joulunaikaan ollut kuulemma loppuunmyynti. Kaik män.
Evakuoin itseni pihalle tuosta kauhukabinetista
Löysin sitten toisen firman myymälästä passelin tuotteen ja ostin pois.
Ja pari muuta juttua, joista hän varmaan pitää, kun sopii harrastuksiin.
Se on jännä, kun naiselle ostaa, pitää harkita ja pähkäillä ja varmaan paketin avaus päivänä jännittää ostajaa enemmän kuin avaajaa
Sitten kun et ole kotona, vaimo hiipparoi tietsikalle ja kun ihminen on kuin kärppä, luonnoltaan utelias. Yrittää arvioida sen tuotteen arvoa.
Siksi pitää koittaa olla fiksu ja ostaa sellaista, mitä ei netissä välttämättä ole. Se on haasteellista
Parkkipaikalla tuli joku outo ukkeli ihmettelemään piironkia..."Kulkeeko tuo hyvin lumessa"?
Tuumasin että :-"Tottakai. Näkisitpä kun pistän siihen auran eteen"
.
