Taisin olla ikävä ihminen, taas. Olin nousemassa pyörällä rautatien ylikulkusillalle kun näin, että vastaan tulee samalla puolella pyörätietä tyttö puhelin kourassa ja katse puhelimessa, ihan hyvää vauhtia myötämäkeen. Yritin väistää oikealle niin paljon kuin pystyin, lopulta ajoin kaiteeseen ja samassa hipaisivat sarvet toisiaan.
Onneksi tyttö pysyi pystyssä, vaikka kintaalla oli ettei kaatunut. Huonommalla tuurilla olisi voinut käydä tosi pahasti. Vauhtia oli eikä kypärää tietenkään. Nyt ainoaksi fyysiseksi vahingoksi jäi nirhauma sääressäni kun otti passelisti kaiteeseen.
Henkisiä traumoja tyttö parka saattoi saada. Suutuin niin paljon, että ajoin hänet kiinni ja käskin pysähtyä. Sanoin että ensinnäkin Suomessa on oikean puoleinen liikenne, myös pyörätiellä. Toiseksi, ajaessa voit laittaa sen puhelimen.... niin sinne justiinsa. Tuo viimeinen lause kaduttaa, olisi riittänyt jos olisin kehoittanut pitämään sitä vaikkapa taskussa, joka tapauksessa muualla kuin kädessä. Mutta kun....
Ihan kiltin oloinen 7-8 luokkalaisen näköinen. Kun tällä palstalla on muitakin kuin seniorikansalaisia niin ottaakaapa asia puheeksi kotona lasten kanssa, ihan vaan muistutuksena. Asiallisemmin kuin minä tuossa tilanteessa.