Kirjoitukseni oli huuli. Äänestän sunnuntaina hyvin järkiperäisesti, oman aatteen ja alueen ehdokasta. Ei hyvää vaan vähiten huonoa. Muuten populisti voittaa.
-Huumoria toki. Mulla vaan taitaa olla taipumusta kaivaa huumorin takana lymyävää
vakavampaa puolta
"Ei hyvää vaan vähiten huonoa".
- Realisti voittaa.
"Muuten populisti voittaa."
- Populisti vs. "asialisti" kiteytettiin jo pari tuhatta
vuotta sitten käsiteparilla "leipää ja sirkushuveja". Tuohon aikaan, käytännössä
diktatuurissa, hallinto oli vielä yksinkertaista, valtaa ilman vastuuta. Demokratia
antoi molemmat, meille.
Populismikin on nyt mutkikkaampi asia kuin haluaisimme uskoa. Se asuu
meissä, sisäänrakennettuna, ja rajoittaa järkiperäisyyttämme
. Ei siitä täysin
vapaa voi olla niin kauan kuin ihmisiä olemme mutta hallita ja rajoittaa sitä
voinee.
Yritän kuvitella mielessäni populismista täysin vapaan poliitikon.
Sikäli jos pystyn edes kuvittelemaan tuollaista tunnen jonkinlaista hämmennystä.
En ole edes varma että äänestäisin häntäkään, luultavasti tulisin epäluuloiseksi
ja etsisin vaan selitystä, "koiraa haudattuna". Ehkä kohtaisimmekin taas vaan
uuden äärimmäisyyden. Jos hän olisi populismin lisäksi vapaa vielä "niinkuttelustakin"
niin tuota kutsuisin jo "ääriasilliseksi".
