Tänään on käyty tyttärien kanssa katsomassa isolla kirkolla Risto Räppääjä elokuva ja Intersportista ostettu Peltosen NanoGrip sukset vanhimmalle tytölle.
Ja hetihän niitä piti saada mennä testaamaan.
Mutta kun täällä perämettillä asuu, niin ladut on tehtävä itte ja kun lunta oli tullut reilut 10 cm päivällä, niin tuumasta toimeen.
Moottorikelkka käytiin ja latuhylä perään ja menoksi. Kaikkihan meni hienosti kunnes olin kääntymässä tuossa lähilammen rannassa, niin vesi oli noussutkin jään päälle rannassa.
No ei siinä mitään vettä oli vähän, mutta latuhöylä alkoi keräämään nuoskalunta pohjaansa ja siihen se sitten jäi rannalle kiinni ja 50 cm lunta.
Jämerää oli kaivaa sitä kelkkaa ja latuhöylää sieltä sohjosta ylös, mutta luonto ei antanut periksi soittaa naapurille, että tuu nyt vetämää sillä Valmetilla mut tästä lammenrannasta pois.
En soittanut ja kaivoin kelkan ja latuhöylän sieltä vesikosta ylös. No niin, latuhöylä oli jäätynyt pohjasta, joten sitä ei enää voinut vetää perässä ja se piti nostaa kelkkaan.
Pääsin 10 metriä rannasta, ja sama homma kelkan telassa, kaikki maailman lumi oli tarttunut moottorikelkan telaan. Ei muutakuin taas kaivamaan siinä puolen metrin hangessa. Siitä kun oli selvinnyt, niin iltahan siinä oli tullut. Ja en vieläkään soittanut naapurin Valmettia vetämään. Periksihän ei anneta ja paita oli niin märkä, että vettä olisi saanut kääntää.
No niin, siitä kun pääsin irti ja hommat putsattua, niin ajalin peltotietä takaisin latuhöylä kyydissä, ja arvoin missähän se peltotie meni, kaksi ojan ylitystä arvasin oikein, mutta se viimeinen, joka liittyi tielle, meni sitten väärin ja sinne se sitten hulahti. Ja pimeys laskeutui miehen mieleen ja maankamaralle.
Sitten luonto antoi periksi, ja soitin naapurin Valmettia vetämään kelkan ojasta.
Voin sanoa, että kyllä jämerää hommaa kaivaa tuolla puolenmetrin hangessa kelkaa kuivalla maalle. Kuka väittää, että moottorikelkkailu ei ole urheilua.
Latu tuli tehdyksi (puoliväliin) , mutta suksien testaus siirtyi huomiselle.