Aihe: Onko kaluston rajat tulleet vastaan tai voimavarat loppuneet kesken?

Laitampa tämmöisen aloituksen tänne ulkomaan puolelle kun kotomaassa aika vähissä paikat joissa ongelmia tulee.

Itsellä on kaksi kertaa käynyt että on pitänyt kääntyä takaisin:
Viime kesänä Innsbruck - Garmisch tie oli Ducatolle liian kova vallinneissa olosuhteissa. Tie 177 siis siellä. Oli 3.5t rajoitukset, ulkolämpö yli 30 astetta ja kakkosella ei jaksanut nousta. Lämpömittari nousi yli 3/4 näyttämästä niin itsellä loppui kantti kun oli pitkä matka kotia...  Oli vähän ahdasta kääntyä levikkeellä ympäri jyrkässä mäessä mutta sitten ajeltiin 150km ylimääräistä. Katsoin jälkeenpäin että jyrkin osuus oli tuossa vaiheessa jo takana.

Toinen kerta oli ihan Lindaussa kun navi opasti tietä jossa tuli 2.9m. alikulku eteen. No siitä ei tullut kuin 15km kiertoa ja liikenteen 5min blokkaus.

Usko meinasi itsellä loppua kerran Espanjassa kun eksyin väärälle kadulle, yllättävän rauhallista oli autolla ajella. 

Autokamerassa väärä päivä. Oikea Tossa De Mar 13.10.2014

https://youtu.be/y7UOKCzT6KI

Aina joskus tila loppuu, viimeksi Englannissa Cornwallissa lähellä Tintagelin linnaa, kun valitsin liian pienen tien. Viisas peruuttaa ja kääntyy, tai vaunun kanssa selvisi joskus irrottamalla koukusta ja työntämällä. Kroatiassa löytyi kerran navin reitiltä liian matala alikulku, mutta ei ollut pitkä kiertotie. Pienillä peltoteille ei ajeta, jos ne voi välttää. Englannissa ei voinut, jos kohteisiin halusi.

Alpeilla ei ole teho loppunut, luulen kytkimen loppuvan ensin, tai jarrujen laskuissa. Jälkimmäisistä en pidä, moottorin huudattaminen jarrutuksissa ei ole mukavaa.

Usko meinasi itsellä loppua kerran Espanjassa kun eksyin väärälle kadulle, yllättävän rauhallista oli autolla ajella. 

Autokamerassa väärä päivä. Oikea Tossa De Mar 13.10.2014

https://youtu.be/y7UOKCzT6KI

Oliko vaunu perässä...?

Et sitten pysähtynyt STOP merkille.

Kyllä mun piskuisellakin on joskus meinannut tulla uskon puute. Lähinnä jyrkät nousut on rankkoja. Kotkanpesälle mennessä en arvannut mäen olevan niin jyrkkä, niin tuli hiukka kiire. Oli nopsaan saatava pieni vaihde ja lentokonekierrokset, jotta kiipeäminen olisi onnistunut. Siinä alkoi jo tavarat siirtyä takaosaa kohti. Yleensäkin noissa serpentiineissä on pelko kytkimestä. Juurikaan ei uskalla luistattaa, vaan on saatava niin paljon vauhtia, että pystyy nostamaan kytkimen ylös ennen kaasun painallusta. Jotkut jyrkät oikopolut hiekkateillä vuoristossa ovat myös hankalia kiivetä etuvetoisella.

Oliko vaunu perässä...?

Et sitten pysähtynyt STOP merkille.

Kyllä mun piskuisellakin on joskus meinannut tulla uskon puute. Lähinnä jyrkät nousut on rankkoja. Kotkanpesälle mennessä en arvannut mäen olevan niin jyrkkä, niin tuli hiukka kiire. Oli nopsaan saatava pieni vaihde ja lentokonekierrokset, jotta kiipeäminen olisi onnistunut. Siinä alkoi jo tavarat siirtyä takaosaa kohti. Yleensäkin noissa serpentiineissä on pelko kytkimestä. Juurikaan ei uskalla luistattaa, vaan on saatava niin paljon vauhtia, että pystyy nostamaan kytkimen ylös ennen kaasun painallusta. Jotkut jyrkät oikopolut hiekkateillä vuoristossa ovat myös hankalia kiivetä etuvetoisella.

Ei ollut, olisi jäänyt vaunu sinne kujalle. Esim jos katsoo tuosta 2.10 kohdalla, niin juuri ja juuri Opel Zafira mahtui kääntymään.

Joo itsekkin huomasin äsken tuon stopin, eipä tullut silloin kiinnitettyä huomiota 

Joo toi kytkin on kyllä itsellä säästölistalla aina ajaessa mielessä. Yli 300tkm on kytkimelle jo hyvä suoritus ilman isoja mäkiäkin ja väärinkäyttöä. Toivottavasti ei tartte vielä ensi kesänä investoida.

Italiassa noita ahtaita paikkoja on tullut vastaan useampikin. Yksi helpoimpia oli kun moottoritie oli suljettu työmaan takia. No navi johdatti sitten tielle, jonka päässä oli merkki suurin sallittu leveys 2,10. Enpä tiennyt oikein muutakaan reittiä ja päätin kokeilla kuinka pitkälle pääsen ennen kääntymistä. Muutama vastaantulija vilkutteli valojaan, mutta eteenpäin vaan. Eipä sitä kapeata siltaa eikä porttia tullutkaan. Leveys oli rajoitettu ilmeisesti sen takia, että aina kun tuli joku vastaan, niin jomman kumman piti väistää pellolle. Tie oli lähinnä henkilöautoille tarkoitettu. Ja kun vastapään vastaava merkki tuli kohdalle, niin etsitty Stellplatz näkyi jo.

Nyt  näiltä ongelmilta pitäisi olla päästy pois, kun tuossa pöydällä on  Garminin navi, johon voi asettaa auton leveyden, pituuden ja painon.

Pamauksen video toi mieleen tilanteen Espanjasta. Pitköhkö vaunu perässä ajettiin pikkukylään ja isoa hyvää yksisuuntaista tietä. Hetken ja muutaman mutkan jälkeen tie/katu ei ollutkaan enää hyvä vaan kapea ja tietty ulkonevilla åparvekkeilla joita piti väistää. Yhteen mutkaan matka loppui kun ei mitenkään olisi päässyt jatkamaan vaikka vaunu jo irrotettiin.

Paikalliset sitten haki risteykseen pysäköityjen autojen ja mopojen omistajat siirtämään kulkuneuvonsa ja yksi auto nostettiin miesvoimin sivuun. Ei kyllä naurattanut yhtään, hävetti sitä enemmän mutta matka jatkui.

Italiassa ei aina liikennemerkit pidä paikkansa ja ahdasta on ollut, pari kertaa joutunut siellä peruuttelemaan ja muuttamaan reittiä kylissä. Sittemmin oppinut ajamaan katuja joissa linja-autopysäkit tai seuraamaan linja-autoa jos pikkukyliin joutuu.

Italian ja Sveitsin rajalla peruutin suosiolla pikkutieltä takaisin kun tarkoituksena oli oikaista, minulla loppui kantti kesken kun huono hiekkatie jolla jyrkkä pudotus korkealta vain jatkui ja olisi pitänyt kävellen käydä varmistamassa mahtuuko yleensä jatkamaan.

Viranomaiset pysäytti kerran ja käski kääntymään, merkkien ja rajoitusten mukaan ajaminen olisi ollut sallittua, meitä ei kuitenkaan päästetty ajamaan valittua reittiä, ei kuulemma oltaisi mahduttu. Italiassa tietty tämäkin.

Onhan noita useita muitakin, autolla on pärjätty peruuttamalla ja vaunuaikaan vaunun on muutamia kertoja joutunut irrottamaan.

Rahkeet riittää vaikka vetoon  Joku tuhat km tuotakin tullut kiskottua.. hoituu nostot ja laskut..

M-autonvaihto intokin lähti kun ei löytynyt vastaavan kyvykästä korvaajaa..

Alpit ja Norja menee tiheäperäisellä helposti. On noita tiukkoja paikkoja mittojen puolesta tullut; Hollannissa navigaattorin perässä 2.2m leveys-Zonelle pikku-kyliin eksyttiin - joka vastaantulijaa kohdattiin penkan kautta osin. Kroatiassa "oikopolulla" koko tienleveys käytössä - ei huvitanut kääntyä ja poiketa tieltä kun molemminpuolin varoituslaput sodanaikaisita miinoista. Oikeastaan noissa välimerenmaissa se arkea, että tulee tilanteita ja manööveerausta tarvitaan - maavaraa kun löytyy ja neljä vetävää pyörää, niin hieman helpompaa.

Kotkanpesän parkkikselle kun mentiin pari vuotta sitten niin oli hiukan tiukilla. Berchtesgadenin kylältä ylös lähtevä tie oli kyllä merkattu jyrkäksi ja vastaavia on ennenkin ajettu ylös ducatopohjaisilla. Mutta tällä kertaa olikin märkää siellä puuston seassa Kakkosella ei lastutettukaan jaksanut/pystynyt ajamaan ylös vaan ykkösellä jyrkimmät/hitaimmat kohdat. Siihen kun lisäsi märän tien niin pito hukkui välillä ja luistonesto hukkasi tehot ja meno melkein pysähtyi. Sitten vaan luistonesto napista pois ja sai kaasulla säädellä jos löi tyhjää. Lämmötkin taisi nousta normia ylemmäs, eli siihen missä flektit lähtee päälle, mutta siinähän ei vielä ole mitään ongelmaa.

Flektien toiminta ja jäähdytysjärjestelm ä pitää aina varmistaa jo kotona kun joka reissulla on paikkoja missä kuormitusta tulee enemmän.

Italiassa me joskus jouduttiin kylän läpi ajossa ihmettelemään kun tuli ahtaassa paikassa korkean auton rajoitusmerkki. Meinattiin alkaa kääntään ympäri ja samantien paikallisbussi taakse. Kuski hyppäsi ulos ja löi merkin päälle kädet ja näytti että antaa vain mennä Eikä siellä mitään ahdasta sitten ollutkaan. Sakot olisi varmaan tullut kun meni jokun vanhan kaupungin kautta läpi.

Rahkeet riittää vaikka vetoon  Joku tuhat km tuotakin tullut kiskottua.. hoituu nostot ja laskut..

^ Siisti paketti! 

Kaikesta on toistaiseksi selvitty ja vieläpä ilman vaurioita. Jonkun kerran on joutunut irrottamaan vaunun koukusta kun on tullut umpikuja vastaan.

Eniten on käynyt sääliksi kalustoa pitkissä yhtäjaksoisissa laskuissa joiden aikana vaunun jarrut ovat alkaneet kirjaimellisesti savuta. 

Ylityksissä vaunu perässä taitaa korkeusennätys olla Felbertauernstrasse n noin 1,6 km merenpinnan yläpuolella. Noissa korkeuksissa huomaa jo tehohäviön ja lämmöt nousee herkemmin. Passeja en varsinaisesti lähtisi vaunun kanssa ylittelemään ellei ole pakko.

Alla oleva kuva Furkapassilta jossa itse oltiin veturilla liikenteessä. Hollantilainen oli piiputtanut vaunu perässä. Onneksi tuohon leveään kohtaan…



Mieleen on jäänyt myös pitkä siirtymä itäisen Saksan puolella jonka loppupuolella oli tuo alla oleva lossi johon jätin ajamatta. Navi kyllä ilmoitti, että ”reitillä on lauttayhteys” mitä en uskonut. Paino ja pituus olisi voinut ehkä mennä mutta tulokulman kanssa olisi ollut pohjasta kiinni.


http://m.ketzin.de/verzeichnis/objekt.php?mandat=110420

Vastamäkiä perheen kanssa reissatessa on onneksi tullut vähempi vastaan. 

Kapoisia paikkoja sen sijaan on jouduttu kokemaan. Yhdellä vakiovierailupaikal la joutuu joka kerta mennen tullen vetämään matkakulkineesta molemmat peilit sisään, jotta mahtuis portista pihaan. 4x4 tolppa ei kuiteskaa  jää muovikoppaiselle peilille kakkoseks.

Kyproksella joutu joskus vuokra-zafirasta myös vääntämään peilit sisään, et päästiin vuoristokylän kivitalojen välistä läpi. 

Kun toi matkakulkine on kaikkine kamppeineen hiukka normi pelejä korkeampi, niin terhaa sykkeen nousua on koettu muutamaankin kertaan alikuluissa. Esm rautatien alikulku mallia kaarisilta, siitä sitten arpoo ottaako katon reuna kii vai ei, kun korkeusmerkintöjä sillassa ei ole liikaa. Yleensä myös vastaantulevaa liikennettä on sen verran, ettei keskittäminen ole vaihtoehto. Toistaiseksi ei ole tullut tilastomerkintöjä.   

lasketaanko pihatie mukaan? ei meinaa mahdu väistämään . eksyminen voi nostaa hermopaineita, itse otan asian siltä kannalta ettei täällä muuten olisi tullut käytyä.