Otan osaa suureen suurusi

tässä olen surun murtamana ollut jo 30.10-15 asti
ja ei se meinaa helpottaa
kovasti on syvällä tuo suru

mutta päivä kerrallaan vain on pakko mennä
vaikka aina ei tee mieli edes sänsystä pois nousta

onneksi on noi kisulit, jotka pitää huolen, ettei äippä jää sinne suruineen

ja tekemistä vaan pitää olla, jotta saa ajatukset muualle edes hetkeksi

Voimia ja jaksamisia sinulle
