Jos toinen akku on ehtoo puolella, niin se ei varaudu koskaan täyteen, niin ei sitten varaudu se hyväkään akku.
- Akkujen kemioissa on riittävästi eroja aiheuttamaan sen että uudemman ja vanhemman akun
lepojännitteet ovat riittävän yhdenmukaiset menestykselliseen rinnankäyttöön, toisaalta
kahden samanikäisen ja yhtäsuuren lepojännitteet voivat erota katastrofiksi asti. Mittaus
kertoo tuon pienellä vaivalla, halpakin yleismittari riittää tähän hyvin. (Mm. tätä
kontrollia käsittelin mainitsemassani kirjoituksessa. Ehkä saattaisit harkita sen lukemista...?)
Otetaan esimerkiksi akku josta on kaksi kennoa mennyt keskenään oikosulkuun. Tuo akku ei voi varastoida kuin 5 * 2,1 V = 10,5 V jännitettä. Nyt jos tuollainen akku on ehjän akun kanssa rinnan kytketty, niin jänniteet tasaantuu. Voiko niiden yhteinen jännite olla täydet 12,8 V vai jotain muuta? Todennäköisesti jotain muuta. Eli ehjä akku ei ole koskaan täysi. Ei se ainakaan hyväksi sille ole.
- Otin vapauden tulkita että kaksi kennoa on sisäisesti oikosulussa, ei keskenään...?
Tuota tarkoittanet?. Eli olet ymmärtänyt asian oikein; akuilla on nyt eri lepojännite
ja syntyy tasausvirta. Viallinen akku purkaa sen toisenkin. Tässä on asian ydin, ei
siinä kumpi akku on suurempi, uudempi, enemmän sitä tai tätä. Vain lepojännite tietyssä
varaustilassa (tässä voi sallia hieman marginaalia) ja lämpötilassa. Näiden ehtojen
täyttyessä silläkään ei ole väliä mikä aiheuttaa lepojännitteen eron tai yhtäsuuruuden.
Minä en vaan usko tuohon, että ei olisi mitään väliä millaisia akkuja kytkee rinnan.
- Oikein, sillä on paljon väliä, se on todennettavissa ja se kannattaa todentaa.
Juuri siitä aikoinaan kirjoitin.
Pidämmehän kaikki mielessä myös sen että startti- ja asuntoakuilla on eri tarkoitus
ja haluamme niiltä eri asioita. Niiden kuuluukin "elää eri elämää", ei rinnankytkettynä.