@Alan: "Et ole tainnut kertoakaan. Vaan niinhän se on, kellä onni on se onnen kätkeköön."
- Totas noin.... tämähän näyttää jo siltä että moottoripyörättömyy s olisikin oletusarvo?
@K.E.V: "En kait kaikkea muutakaan kerro, ei kuulu muille"
- Joo. Ja miksipä elämän luonnollisimpia asioita pitäisikään niin erityisesti kertoilla.
Sitten taas jos joku syystä eli toisesta elämässään ajautuu moottoripyörättömyy teen ei
auta sitä julkisesti huudella vaan asialle pitää tehdä jotain.
@Alan: "Komia. Vaan ennakointi mahtoi olla tärkeää, etujarru ei ilmeisesti ihan sitä
luokkaa, mitä teho olisi edellyttänyt.
- Kulkimilla ennakointi on aina elämän ja kuoleman kysymys, siitä ei ole poikkeusta.
Mutta tuon(kaan) sarjan Kawasakeilla jarrut eivät olleet heikko kohta, pikemminkin
aikansa pätevimmästä päästä, semminkin kun ne olivat (liiankin) keveitä.
Rumpuhan ei ole automaattisesti huono ratkaisu, kallis kuitenkin. Siviiliajon
yksittäisjarrutuksi ssa jotkin niistä loistivat hyvällä tuntumallaan, äärimmäisenä
esimerkkinä Moto Guzzin nelinokat, aikansa parhaita. Samoin muistan että pienet Hondat
olivat hyviä seuraamaan isompiaan katupätkillä juuri siksi että niillä uskalsi jättää
jarrutukset aivan viimeiseen. Lämpeneminen (ja hinta) on/oli rumpujen heikkous.
Kawasakin "kolmikoitten" kahdella isoimmalla ensisijainen hillitsijä oli
niitten karmea ajettavuus kovemmassa vauhdissa. Ne olivat joka suhteessa himmeleitä
kahdella pyörällä. Kuvassakin näkyvä ohjausvaimennin oli tehdasvaruste ja täysin
välttämätön. Ei kaarrevobblauksen takia vaan aivan suorallakin tiellä. Ja muutoinkin,
puhuttaessa japanilaisesta luotettavuudesta nämä olivat ne poikkeus joka korosti
sääntöä. Tuo mainittu tuoreöljyvoitelu oli sinänsä totta mutta moni käytti suosiolla
seosbensaa, näin itsekin tein. Useista vaivoista en kärsinyt siksi että muitten
kokemuksesta osasin ennakoida (joo, taas se ennakointi...) ja varoa niitä. Esim.
käynnistinpolkimen uritus löystyi ja petti helposti, ei kuitenkaan jos sitä piti
silmällä.
Polttoaineen kulutusta en nyt mainitse kun tätä saattaa lapsetkin lukea mutta
kun itselläni oli tuollaisen -71:n Mach III:n kanssa yhtä aikaa CB350, saman vuotinen,
niin Honda oli aina se jolla lähdettiin, sen luotettavuus oli aivan toista luokkaa.
Kawasaki oli enemmän kotimaan reiteillä. Kerran mm. Brno:n yliopiston radiotekniikan
laitoksella professori Tomás Dostal kysyi että uskaltaako noilla japanilaisilla lähteä
ilman varapuolia. (viitaten sen aikaisten Jawojen puolaongelmiin) Ja mullahan ei
ollut edes varatulppia.
@vesako: "On siellä levy, ja sitäpaitsi HD:t on aina korjaamolla ettei niitä jarruja tarvita."
- Aikoinaan maamme HD:istä suurin osa oli varsin iäkkäitä malleja ja niissä oli rassattavaa
jo siksikin. Samoin historian hämärissä uusienkin luotettavuudessa oli puutteita. Jokseenkin
kaikilla merkeillä. Tuo kommentti pitää sovittaa aikakauteensa.
- Mutta jarrut olivat HD:n heikkous vielä 60-luvulla. Sitten -73 mentiin toiseen ääripäähän,
ohi japanilaisten.
@Alan: "Oliko tuoreöljyvoitelu jo tuolloin? Tuosta korkista päättelin..."
- Voi sen päätellä siitäkin kun tuoreöljyvoitelun pumppu näkyy paljaaltaan. Ja
kansikin sen päällä on ollut (jo tuolloin) mutta ei ole enään. Valistunut arvaus
kannen puuttumisen syystä voisi hyvinkin osua kohdilleen ...?
@K.E.V: "Kyllä vaan oli."
- Onko enää?
@K.E.V: "500:n leskentekijä vm -70"
- Ei tuota nimitystä käytetty ihan vielä tuolloin eikä tuosta pyörästä. Se tuli
Mach IV:n myötä.
- Tuo kuvan pyörähän on mallivuotta -69, ns. jatkosarjaa.