Taitavia kirjoittajia on nautinto lukea, aistia ja maistella tekstejään, ajatella rivienvälejäkin.
Täällä virtuaalimaailmassa voi nauttia moisista uskallikoista, nimittäin kirjoittaminen täällä omana itsenään on rohkea teko. Pahimmillaan voi varautua loanheittöön, voi varautua ilkeyksiin ja typeriin egoistisiin kommentteihin.
Toisaalta voi varautua varauksettomiin, kannustaviin kommentteihin ja hyvään palautteeseen, jopa kehuihin! Summa summaarum, positiivinen kommentointi saattaa joskus tuntua hyvältä, tässä herjojen armottomassa somessa.
No, some on armoton ja leikkiin ryhdyttyään sitä on vain suvaittava.
Toisaalta on niin, että kaikkea ei tarvitse eikä voi sulatella, joskus raja tulee vastaan ja silloin punnitaan kirjoittajan psyykkeen pitävyys.
Kirjoitajan tulee olla vahva ja ajatella positiivisesti, nauraa paskalle ja hymyillä negaatiolle, hörönauraa tosikoille ja kommenteilleen. Sanalla sanoen tulee olla kartalla ja luke karttaa, kuten somessa sanotaan.
Somessa kirjoittaja ottaa riskin.
Kirjoittaja asettaa itsensä alttiiksi nimellään tai nimimerkillään, kirjoitettaessa ei kirjoituskentällä liiku erotuomaria, liikkuu vain tuomareita, jotka tuomitsevat omaan pussiinsa. Se on somen sääntö ja siihen tulee alistua.
Itse olen aktiivinen somelainen.
Joku vietti vetää kirjoittamaan eri alustoille, ottamaan kantaa asioihin ja julkaisemaan tekstejä, kuten tämä.
Turpiinkin on tullut, jopa niin, että vitutus on ollut aiheellista. Vitutusta tulee sietää ja sulattaa, katsoa kirjoittajan tekstiä ja tekstejä aiemmin, tulkita niitä ja yhdistää ne kokonaisuuteen, siis muodostaa kokonaisuus kommentista, irralliset satunnaiskommentit voi jättää huonon päivän tiliin.
Jos kommentti on ns. puun takaa tuleva, siis irrallinen loukkaus suoraan kirjoittajaa kohtaan, se on otettava samalla tyylillä vastaan, katsottava kohdistetuksi loukkaukseksi.
Tälläisen olen joutunut kohtaamaan, sen tuli suoraan vasten kasvoja ja vielä henkilöltä, jonka kanssa vaihdoimme kommentteja yhteisymmärryksessä, joka on täälläkin aiemmin kirjoittanut, joutunut lähtemään omien kalastusjuttujensa myötä muille saitelille. Liekkö mennyt koko juttu viihdytysjuoman piikkiin?
Kirjoittamisen taito ja " hymyilevä rivienväili-teksti ", se on taitavan kirjoittajan tunnusmerkki.
En sano, että itse kirjoitan taitavasti, semminkin kirjoitan tekstiä, jota on helppo lukea ja lukija toivottavasti nauttii lukemastaan, viihtyy teksteissäni ja hänelle jää halu lukea uudelleen kirjoittajan tekstejä. Näin olen ymmärtänyt suurten kirjoittajagurujen tarkoittaneen.
Kirjoitan täällä, kirjoitan blogeissani ja kirjoitan toimittamassani lehdessä intohimosta kirjoittamiseen.
Teksti ja jälki on mitä on, jää lukijan arvioitavaksi, hänen punnittavakseen ja arvosteltavakseen. " Lehteä tehdään lukijalle " - lukija punnitsee lehden, blogin, tämänkin kirjoituksen tekstit, hylkää tai hyväksyy ne omilla arvioillaan.
Juuri siksi palaute on ensiarvoisen kiitettävää ja hyväksyttävää.
