Kirjoittaja
Aihe: Koirailevat karavaanarit (Luettu 28895 kertaa)
« Vastaus #106 : 16.05.2012 kello on 09:39 »
Aamiainen..broiskun siipee..naminami
« Vastaus #107 : 20.05.2012 kello on 22:55 »
« Vastaus #108 : 21.05.2012 kello on 12:06 »
Meidän Demo, Rotikan ja Ajokoiran sekoitus, ottaa lunkisti sohvalla Ikää on 10 kk ja pitäisi opettaa vaunuhommiin, viime syksynä kokeiltiin jonkin verran vaunun ollessa hirvenpyynnin ajan appiukon pihassa. Pääsiäisen aikaan oppi koiruus olemaan oksentamatta autossa, kop kop. Aiempi vaunukoira Duke Rotikka jouduttiin päästämään "lepoon" reilu vuosi sitten ...
Hahaa....Siinä on tyypillinen nuori pojan koltiainen. Rötköttää sohvalla.  Meidän 3-vuotias karvaturri matkustaa mobiilissa häkissä johon se hyppää ihan itse ja nukkuu ohjaamon viileydessä. Ei nouse penkille kuin käskystä. Jos silloinkaan  Jos pidempi tauko, niin häkki kasaan ja sängyn alle. Meitä on kaksi henkeä, joten mahdumme kyllä vierekkäin pöydän ääreen kahville.
« Viimeksi muokattu: 22.05.2012 kello on 21:35 »
« Vastaus #109 : 22.05.2012 kello on 22:12 »
« Vastaus #110 : 1.06.2012 kello on 09:10 »
Kopioitu tarina
Näkemys koiran tarkoituksesta
Eläinlääkärinä toimiessani minut kutsuttiin kerran tutkimaan erästä Irlanninsusikoiraa. Koiran omistajat, pariskunta ja heidän 6-vuotias poikansa, olivat kaikki hyvin kiintyneitä lemmikkiinsä.
Tutkittuani koiran totesin, että se oli kuolemassa.
Kerroin perheelle, että en voinut tarjota tälle vanhalle ja rakastetulle koiralle mitään muuta kuin eutanasian. Koira voitaisiin saattaa viimeiselle matkalleen heillä kotona, turvallisesti, omien ihmisten ympäröimänä.
Seuraavana päivänä, kun menin nukuttamaan koiraa, tunsin tutun kuristavan tunteen kurkussani. Pikkupoika vaikutti rauhalliselta silittäessään vanhaa koiraa viimeistä kertaa. Muutamassa minuutissa koiravanhus nukahti rauhallisesti viimeiseen uneen.
Istuimme hetken yhdessä puhellen siitä surullisesta tosiasiasta, että eläimet elävät paljon lyhyemmän ajan kuin ihmiset. Silloin poika sanoi: "Minä tiedän miksi". Yllättyneinä me kaikki jäimme kuuntelemaan.
Se, mitä hän sanoi seuraavaksi, hätkähdytti minua. En ollut koskaan kuullut yhtä lohduttavaa selitystä. Poika jatkoi: "Ihmiset syntyvät siksi, että he oppisivat, miten eletään hyvä elämä. Että rakastetaan ja ollaan kilttejä toisille. Mutta koiratpa osaavat jo tämän. Siksi niiden ei tarvitse elää niin pitkään."
Illalla laadin listan siitä, mitä ihmiset voivat oppia koiralta:
* Kun rakkaasi tulevat kotiin, mene aina iloisena tervehtimään * Älä koskaan kieltäydy huviajelusta * Kokemus raikkaasta ilmasta ja tuulesta kasvoillasi on silkkaa hurmiota * Ota nokosia * Venyttele ennen ylösnousua * Juokse, telmi ja leiki päivittäin * Hae huomiota ja anna ihmisten koskettaa sinua
* Vältä puremista silloin kun pelkkä murahdus riittää * Lämpiminä päivinä pysähdy makailemaan pehmeällä nurmella * kuumina päivinä juo runsaasti vettä (olutta) ja lepäile varjoisan puun katveessa * Kun olet onnellinen, tanssi ympäriinsä ja heiluta koko kehoasi
* Riemuitse pitkän kävelyn tuottamasta ilosta * Ole uskollinen * Älä koskaan teeskentele olevasi jotain muuta kuin mitä olet * Jos jokin tarvitsemasi on haudattu syvälle, kaiva kunnes löydät sen * Jos jollakulla on huono päivä, ole hiljaa lähellä ja nyhjäise hellävaraisesti * NAUTI JOKAISEN PÄIVÄN JOKAISESTA HETKESTÄ"
« Vastaus #111 : 1.06.2012 kello on 11:17 »
Siinä ^ hieno tarina ja paljon opittavaa ihmiselle.
« Vastaus #112 : 31.08.2012 kello on 04:15 »
Meillä oli kesällä ensi kertaa koko reissun ajan mukana shtlanninlammaskoir a ja maatiasikissa. Tavallisesti ne ovat olleet vanhemmillani hoidossa, mutta he olivat omalla asuntoautollaan juuri reissussa samaan aikaan, niin tällä kertaa näin. Yllättävän vähillä vaivoilla nuo karvakaverit olivat matkassa, vaikka 2 aikuista ja 4 lasta + elukat samassa kopissa vähän sumplimista vaatikin. Varsinkin, kun tuo kissa piti opettaa nyt 5 vuotiaana valjaisiin, jotta sitä sai ulkoilutettua. Se kun on karkailevaa tyyppiä.
Extrana oli oikeastaan vain kissan kuljetuslaatikko ja hiekkalaatikko samaiselle elukalle. Sekä tietenkin vesikuppi piti kesäkuumalla olla tarjolla koko ajan. Eli hieman piti lattialla pujotella, mutta eipä siitä suurta vaivaa ollut.
« Vastaus #113 : 31.08.2012 kello on 07:31 »
Yllättävän vähillä vaivoilla nuo karvakaverit olivat matkassa, vaikka 2 aikuista ja 4 lasta + elukat samassa kopissa vähän sumplimista vaatikin.
Itse asiassa ainakin koirat yleensä tykkäävät että ollaan pienessä tilassa lähekkäin, kerta silloin "lauma" on yhdessä 
« Vastaus #114 : 31.08.2012 kello on 08:28 »
Joo ja se Ruissalon telttalomasta koirani nauttivat aivan älyttömästi ja "kotituivat" pienelle leirialueellemme mainiosti ja nukkuivat sikeästi makuupusseissa koko yön. Ruokahalu mahtava ja tunnelma korkealla;- mitä nyt valkoposkihanhet välillä sai kyytiä 
« Vastaus #115 : 1.09.2012 kello on 19:37 »
Tässä on meidän Osku koira. Sakemannin/saksanseisojan ja siperianhuskyn sekoitus. Täyttää tässä kuussa 5 vuotta. Todella miellyttämisen haluinen, lempeä, uskollinen ja todella suojelevainen omaa perhettä ja reviiriä kohtaan 
« Vastaus #116 : 1.09.2012 kello on 22:53 »
Tässä on meidän Osku koira. Sakemannin/saksanseisojan ja siperianhuskyn sekoitus. Täyttää tässä kuussa 5 vuotta. Todella miellyttämisen haluinen, lempeä, uskollinen ja todella suojelevainen omaa perhettä ja reviiriä kohtaan 
Oskustakin sen näkee Ei voi mitään, mutta koirat on kyllä ihmistä uskollisempia ja monessa muussakin asiassa ihimisiä parempia. Mahtava sekoitus tuo Osku, ilmeestäkin näkee paljon. Opitaan elämään ihmisiks, tai koiriks ! 
« Vastaus #117 : 1.09.2012 kello on 23:10 »
Oli aikanaan boksereita, joiden kanssa ei ollut reissussa mitään ongelmaa. Paitsi kerran, kun rouvalla oli valeraskaus ja valloitti koko kulkimen leluineen eikä meinannut päästää sisälle. No sekin ongelma ratkesi lopulta. Nykyistä seropia (pystykorvaa ja noutajaa) ei ole otettu autoon, kun lapsena jyrsi henkilöautosta 7 turvavyötä ja sähköjohtoja poikki rouvan kaupassa käynnin aikana.
« Vastaus #118 : 6.09.2012 kello on 00:07 »
Tämä onkin hyvä ketju kysyä, kun meillä on suunntteilla auto ja perheeseen kuuluu pari karvaturria (Saksanpaimenkoira sekä porokoisa), niin miten nämä koirat on kun isäntäväki on käymässä ja koiria ei voi ottaa mukaan. Esim. rinteen vieressä auto ja sitten laskettelemassa. Otamme koirat toimintaan mukaan kun on vain mahdollista, mutta ei se vain aina ole näin. Mielestäni koirilla voisi olla mukavampi ulkona, mutta kuinka sen toteuttaisi...?  Paljon on mietintää mutta vähän on ideoita. Kotipihalla on koirilla hyvä ulkotarha (lämmitetty koppi ja sula vesi talvella), jossa viihtyvät.
« Vastaus #119 : 6.09.2012 kello on 09:46 »
Tämä onkin hyvä ketju kysyä, kun meillä on suunntteilla auto ja perheeseen kuuluu pari karvaturria (Saksanpaimenkoira sekä porokoisa), niin miten nämä koirat on kun isäntäväki on käymässä ja koiria ei voi ottaa mukaan. Esim. rinteen vieressä auto ja sitten laskettelemassa. Otamme koirat toimintaan mukaan kun on vain mahdollista, mutta ei se vain aina ole näin.
Mielestäni koirilla voisi olla mukavampi ulkona, mutta kuinka sen toteuttaisi...? Paljon on mietintää mutta vähän on ideoita. Kotipihalla on koirilla hyvä ulkotarha (lämmitetty koppi ja sula vesi talvella), jossa viihtyvät.
Parasta on varmaan telkitä koiruudet autoon laskutoimituksien ajaksi..eivät sitten ainakaan palellu..ja koirathan (ainakin meillä) nukkuu päivisin mielellään (ts arki rutiinit) ja illalla ovat touhukkaita joten voisit sitten iltaisin touhuta niire kans taijotain..
|