Aihe: Mistä hyvä leirintäalue on tehty.

Yleisille leirintäalueille me emme oikein sopeudu, vaimoni ja minä.

Turvavälit ovat nähkääs liian pienet. Kerronpa …

 - Vaimo on niin kaunis että oikein hävettää. Ukot, keski-ikäiset ja nuoretkin miehet keksivät syitä kulkea ihan meidän vieritse. Muka autoa katselemassa (komea on sekin) ja kyselemässä vaikka sun mitä. Jos vaimo ottaa aurinkoa niin nurmikon leikkaajatkin pörräävät lähemmäksi. Niitä ei voi hätistellä poiskaan, kun vaimo saattaa käskeä kipakasti olemaan hiljaa ja hakemaan jäätelö kioskilta. Eivät älyä poistua vihjeen saatuaan, perskele.

 - Koira on niin suloinen että kaikki lapset ja mummot ovat kyselemässä rotua ja ikää. Niitä täytyy varotella ja temppuja teetättää koko ajan. Ja namusia tarjoilla.

 - Niin, allekirjoittanutta ei sitten, uskokaa pois, naiset jätä rauhaan. Keinuttelevat lanteitaan kävellessään korkokengissään milloin minnekin päin ja utelevat, että mistä kaukaa ja tullaanko tanssiloihin illalla. Siinä syttyy perheriita. Jos karjuu normaalisti tulevat naapurit vielä lähemmäksi ja siinä saattaa päre palaa.

 - Ruokaa kun laitetaan naapurit alkavat kuolaamaan ja tulevat pahalle päälle. Olvi-oluestakin ovat kateellisia. Nauti sinä nyt sitten leirintäalueen soliaalikoista.

Tuo ei voenunna olla ku aijon savolaesen jutustelu , varmaanni pöhnässä vielä ollunna 

Tuleehan sitä suomalaisilla alueilla muutaman kerran kesässä käytyä. Uteliaana kurkistelen, mitä kaikkea löytyy ja miten on asiat toteutettu.

Muutoin olen varsin sosiaalinen, mutta alueilla en ole erityisemmin sellaiseen vielä innostunut. Kun harvoin käy, niin ei ne tympäisekään.

Helposti hoituva vesi- ja jätevesihuolto, tasainen ja riittävän suuri paikka sekä siisti ja toimiva suihku ovat tärkeitä. Leikkipaikka kanssa. Ja kohtuullinen hinta.

Baarikin saa olla, jossa voi yhden käydä ottamassa kymmenen jälkeen lasten nukahdettua, mutta ei meidän vaunupaikan vieressä.