Meillä nyt kolmatta vuotta mukana 12 v Monni. Tyhmä kuin saapas, muuten mukava jäbä.
Ihmetys ja kumastus tässä ihan parissa kuukaudessa se on oppinut ihan oudoksi. Istua tapittaa siihen malliin, että jostain on nyt kyse. On sitä taivasteltu, kun on kieltäytynyt raksuista ja maidosta, ja hiekkansakin puhdistettu.
Niin eikun tämä loikkasi tiskipöydälle ja alkoi puskea vesipönttöä. Vesijanohan sillä oli.
Toisen kerran teki saman, vaan kolmannella alkoi puskea jääkaapin ovea. Siis maitoahan tuo tahtoi.
Nyt se on oppinut tuijottamaan sillai viikset törhöllä, ja aikamme ihmeteltiin mitäs se nyt on vailla. No sattumalta olin huikoleipää tekemässä, niin eikös tämä humu alkanut puskea kalkkunapakettia.
Nyt se osaa jo toistaa nämä ihan ite oppimansa kolme pyyntöään.
Kotioloissa Suomessa ei ällistä mitään havaintoa.
Sitä ollaan ihmetelty miten tuonikäinen molopää voi ihan itekseen oppia noinkin viksuksi - kissaksi. Sai viime vuonna sirun, rokotukset ja oman passin. Aateltiin, josko siihen siruun olis ujutettu jotain, mikä tekee kissastakin jotenkin älykkään ja vielä tuossa iässä ihan ite oppivaisen. Mene ja tiedä.
On se vaan meille perheenjäsen. Ja arjen pikkupiristys lintuja käkäkättäessään..
Ei meillä koiriakaan mitään vastaan ole. Useimmat kivoja ja hyvin tavoille opetettuja. Ainut mikä häiritsee, kun koirat inhimillistetään; Hän ei aina muista, Hän sitä ja Hän tätä.
Ajan kuvaahan se on. Kerran pokkana murjaisin yhelle tosikoiratosikolle, että on mulla lemmikkinä ollut lapamatokin, Hänen nimensä oli Lauri. Tosin käytin Hänestä lempinimeä Late, ja Hän kuunteli tarkkana, jos sattui kurkkaamaan maailmaa. - Katsoivat hitaasti...
Ihmetys ja kumastus tässä ihan parissa kuukaudessa se on oppinut ihan oudoksi. Istua tapittaa siihen malliin, että jostain on nyt kyse. On sitä taivasteltu, kun on kieltäytynyt raksuista ja maidosta, ja hiekkansakin puhdistettu.
Niin eikun tämä loikkasi tiskipöydälle ja alkoi puskea vesipönttöä. Vesijanohan sillä oli.
Toisen kerran teki saman, vaan kolmannella alkoi puskea jääkaapin ovea. Siis maitoahan tuo tahtoi.
Nyt se on oppinut tuijottamaan sillai viikset törhöllä, ja aikamme ihmeteltiin mitäs se nyt on vailla. No sattumalta olin huikoleipää tekemässä, niin eikös tämä humu alkanut puskea kalkkunapakettia.
Nyt se osaa jo toistaa nämä ihan ite oppimansa kolme pyyntöään.
Kotioloissa Suomessa ei ällistä mitään havaintoa.
Sitä ollaan ihmetelty miten tuonikäinen molopää voi ihan itekseen oppia noinkin viksuksi - kissaksi. Sai viime vuonna sirun, rokotukset ja oman passin. Aateltiin, josko siihen siruun olis ujutettu jotain, mikä tekee kissastakin jotenkin älykkään ja vielä tuossa iässä ihan ite oppivaisen. Mene ja tiedä.
On se vaan meille perheenjäsen. Ja arjen pikkupiristys lintuja käkäkättäessään..
Ei meillä koiriakaan mitään vastaan ole. Useimmat kivoja ja hyvin tavoille opetettuja. Ainut mikä häiritsee, kun koirat inhimillistetään; Hän ei aina muista, Hän sitä ja Hän tätä.
Ajan kuvaahan se on. Kerran pokkana murjaisin yhelle tosikoiratosikolle, että on mulla lemmikkinä ollut lapamatokin, Hänen nimensä oli Lauri. Tosin käytin Hänestä lempinimeä Late, ja Hän kuunteli tarkkana, jos sattui kurkkaamaan maailmaa. - Katsoivat hitaasti...




(Harri 7,5v, Erno 6,5v ja Ilo 13vk)









