Aihe: Paikka missä istut, mistä kerrot ja missä unelmoit.

Kameran kello on näemmä kesäajas niinu ukkoki!

Tästä haaveilen 



tätä katselen nyt tai siis päivällä


tässä istuskelen välillä yritäen lukea lehteä taikka nettiä
mutta,kun meillä on tuo himo lukija
niin se, eikä aina nettikään käy yksiin minun lukuhetkieni kanssa 



ja soffallakin köllien sekä netissä surfaten
mutta pakkaa sielläkin ruuhkaa olemaan 




nyt on kuvat vaihtaneet paikkaa
ja en osaa niitä laittaa oikeisiin paikkoihin   
mutta arvakkaapas mikä kuuluu mihinkin ?

Siellä se on, missä milloinkin satun olemaan.

Vaikkapa toistenmakkaamilla, niinkuin nyt. Kotona mielipaikat ovat keittiö, takkahuone ja kesällä takapihan terassi (kuvia en viitti laittaa tiedetystä syystä).

 Paras on lepotuoli Hymerin edustalla. Ja parasta siinä on juurikin paikan vaihtuminen.

Ei voi laittaa kuvaa ennen pöydän siivousta. Tuolla edellä on NIIIIN esimerkillisiä nurkkauksia.

Hyvä seppoko, niin kiteytit ajatukseni 

Netti ja palsta on aina missä satunkin olemaan, joskus puhelimessa autossa duunissa kun sattuu olemaan joku kuskina ja on joutilas hetki. Useinmiten käyn kurkkaamassa kotiin tullessani kun hetkeksi istun ruokapöydän ääreen hetkeksi hengähtämään, ilman sitä ruokaa.

Missä unelmoin.. no nukkumaan mennessä kun uni ei arkiyönä meinaa tulla ja ajatukset muuten karkaavat johonkin stressaavaan tai muuten ikävään. Silloin oikeen päätän unelmoida seuraavista matkoista, lomista, uusista paikoista ja ties mistä.

Nyt virittelen ajatuksia tulevaan suveen. Jään keväällä vuorotteluvapaalle ja nyt tuntuu ihan uskomattomalta, että voisiko olla totta, että olisi aikaa olla ihan jouten.. 

Kuvia ei ole unelmointipaikasta kun unelmoida voi ja täytyy ihan missä vain, siten pysyy elossa ja kasassa ja hyvällä toiveikkaalla mielellä.

Arkisin työpöydän ääressä ja vapaalla yleensä tässä...



Ps. Papukaijamerkki sille, joka tunnistaa juutuubin syötteen telkkarin ruudulla.

Tässä pienessä nurkkauksessa johon jostain kumman syystä kasautuu mitä eriskummallisia esineitä.

Arkisin työpöydän ääressä ja vapaalla yleensä tässä...

(Kuva piiloitettu, klikkaa tätä niin näet kuvan.)

Ps. Papukaijamerkki sille, joka tunnistaa juutuubin syötteen telkkarin ruudulla.

Arvaan ...

kotosall täss, ja sotkee aina pöydän täyteen kaikkee tarpeetonta..
reissusta ku tulee kotiin ni se o aina siivottu ja puhas... ja taas se on tommonen

kotosall täss, ja sotkee aina pöydän täyteen kaikkee tarpeetonta..
reissusta ku tulee kotiin ni se o aina siivottu ja puhas... ja taas se on tommonen

(Kuva piiloitettu, klikkaa tätä niin näet kuvan.)

vesipullokin siellä näyttää seisovan 
hyvä niin
saa nesteytykset balanssiin 

Just tässä.

Unelmoin tässä usein, kerron milloin mistäkin ja istun paikallani joka ilta.

Millainen on paikkasi mistä lähetät meille viestisi, millainen on se soppisi missä koneesi on?  Siis oletko onnellinen.

Winemaker, The dreamer of Finland

Usein paikkani läppärin ääressä on tuvan pöydässä tai tässä rouvan pöydässä. Kahvikuppi on kuitenkin lähellä. Samoin kiikkutuoli, jossa voi oikaista selkänsä ja jossa istuen tulee eri asioita mieleen. Unelmiakin. Silloin siirryn koneelle, joka on kelpo työkalu niiden toteutuksen suunnitteluun, Tiedonhaku, kalenteri, muistikirja, kuva-arkisto, ...



Ideat pakinoihin, lastuihin syntyy missä vaan, mutta useimmiten tekemällä itse jotain tai käymällä jossain. Tai muistelemalla.

Elän, olen siis onnellinen.

 Täältä ajatukset ilmoille sinkoilevat pääsääntöisesti, toki tukikohta waihetaan tasaisen epäsäännöllisesti liikkuwaan muotoon..

Istun tällä hetkellä kotona työpöytäni äärellä, mutta mieluummin istuisin Englannin kanaalin rannalla hiekkadyynileirialu eella ja katselisin kanaalin liikennettä välittämättä edes siitä kylmyydestä joka sielläkin nyt on.
Kesällä ei siellä tarvitse edes välittää kylmyydestä ja aina on seurattavaa kun tutkii mitä tavaroita laivoissa kulkee.  Iltapäivän aurinko lämmittää ja raikas lämmin merituuli puhaltelee.
Toisen maailmansodan aikaiset bunkkerit myös leirialueella ja mielenkiintoisia sotamuseoita ja muistolehtoja ympäristössä vaikka kuinka.
Kun ko. historiaa tuntee ja mukana on dokumenttikirjallis uutta sota-ajoista siellä se asettaa maisemat ihan uuteen näkökulmaan ja tunnelmaan.

Istun tällä hetkellä kotona työpöytäni äärellä, mutta mieluummin istuisin Englannin kanaalin rannalla hiekkadyynileirialu eella ja katselisin kanaalin liikennettä välittämättä edes siitä kylmyydestä joka sielläkin nyt on.

Toisen maailmansodan aikaiset bunkkerit myös leirialueella ja mielenkiintoisia sotamuseoita ja muistolehtoja ympäristössä vaikka kuinka.
Kun ko. historiaa tuntee ja mukana on dokumenttikirjallis uutta sota-ajoista siellä se asettaa maisemat ihan uuteen näkökulmaan ja tunnelmaan.

Hienoja ajatuksia.

Mun oma paikka sijaitsee Capitoliumilla Roomassa, pienessä puistossa sillä Via Fori Imperialen puoleisella kulmalla, josta näkee Forumille. Siellä olen lukemattomat kerrat istuskellut, päivällä lepäillen, myöhään illalla pienissä punaviineissä mietiskellen ja kaikkea siltä väliltä. Milloin yksin, milloin perheen kanssa. Siinä vaiheessa, kun tiedän, että loppu tai toimintakyvyn loppuminen on lähellä aion hankkiutua sinne viimeisenä reissuna.

Kyseisessä paikassa näkee niin paljon historian kerroksia ja niin monen länsimaisen kulttuurin syntyyn vaikuttaneen tapahtuman paikan, että tuntee itsensä todella pieneksi ja oman elämänkaarensa todella lyhyeksi. Tuon ymmärtäminen vaatii hiukan harrastuneisuutta historiaan ja paikallistuntemusta, mutta ei mitenkään mahdottomasti.

Tällä hetkellä istun siellä missä eniten haluankin, elikkä mökillä pöydän ääressä odottaen Joulua. Äsken istuin tuolla laveripolun päässä puuceessä. Komialta näytti jouluinen metsä ja tähtitaivas, kun taapertelin myrskylyhdyn valossa huussipolkua. Kotosta oli tulla läpimään tupaan, hellan ja uunin lämpöön. En oikeastaan unelmoi sen erikoisemmin mistään. Naatiskellaan tämä talvi pois. Sitten kevät, linnut laulaa konserttiaan, lumet sulaa ja purot liruttaa.