Aihe: Itävaltaan kesäkuussa

Unohdetaan vaunun kans tuonne meno. Olisko muita paikkoja minne autolla pääsis korkeelle, jotai tämmösiä paikkoja? (Kuva piiloitettu, klikkaa tätä niin näet kuvan.) Eli reittejä missä ehkä yleinen tie loppunut mutta maasturilla pääsee luvallisesti ja helposti vielä eteenpäin.

Edit: löytyi aika hyvä saitti, sorateitä ja umpikujia: http://alpenrouten.de/regions.html

Nyt ollaan sen tyyppisiä kummallisia teitä etsimässä, jotka minuakin kiehtoo.

Viime kesän Itävallan ja Sveitsin puolella ajelin siellä täällä hyvinkin jyrkkiä ja mutkaisia sorateitä tuolla piskuisella retkuiluautolla. Navi ei nitä kaikkia tunnista, mutta hyvästä kartasta oli apua.
Mitään nelivetoa ei ole, mutta ei se aina osoittautunut pahimmaksi ongelmaksi. Toki välillä suti ja mietin paluuta, tai peruuttamistakin ylöspäin. Kierroksia piti vain olla paljon, jotta tuo 100 heppainen jaksoi jotenkin vääntää mäkeä ylös. Myös tavarat tuli autossa pakata hyvin, sillä ekalla kerralla hyllyt tyhjeni nopeasti jyrkissä kulmissa. Ehkä ne tärkeimmät ominaisuudet oli auton maavara ja pienet ulkomitat.
Parempi vaihtoehto olisi tavallaan maasturi veturina ja matkailuvaunu parkkiin siksi aikaa. Huono puoli siinä olisi, että se riippa pitäisi hakea taas perään, eikä oikein edestakaisin viitsisi ajella.

Ihan vakavasti ottaen iso kiitos, ja kysymys, että missä tuo sun kuva on otettu? Kun juuri tuommoista haluaisn päästä maastopyörällä polkemaan!

Täältä kopsasin kuvalinkin: http://www.fjcruiserforums.com/forums/en-route-completed-expeditions/136578-western-alps-france-italy.html
Ja oikeestaan tuosta stoorista sain kipinän että Alpeille on päästävä.

Nyt ollaan sen tyyppisiä kummallisia teitä etsimässä, jotka minuakin kiehtoo.

Kiva että kinnostaa muitakin, hienoimmat paikat on usein asfaltista kaukana.

Parempi vaihtoehto olisi tavallaan maasturi veturina ja matkailuvaunu parkkiin siksi aikaa. Huono puoli siinä olisi, että se riippa pitäisi hakea taas perään, eikä oikein edestakaisin viitsisi ajella.

Tällä konseptilla ollaan meillä liikkeellä. Toinen probleema että jos ei ole vaunua, ei ole myöskään ruuanlaittopaikkaa eikä muitakaan mukavuuksia mukana päiväretkillä. Joku neliveto-expedition vehicle olis se kivoin ja kallein vaihtoehto.

^ Tuollainen neliveto olisi sinänsä hieno, mutta onko se sitä sitten enää siinä vaiheessa kun laskeudutaan takaisin asfaltille. 

Ei se paino, eikä ylösnousu ole ongelma, vaan laskeutuminen vaunun kanssa jossa jarrutus on kokoajan päällä.
Autolla voi sentään jarruttaa moottorilla.

Reissu tuli heitettyä jo tosiaan kesäkuussa, mut päivitellään vähän tätäkin jos joku muu arpoo joskus saman asian kanssa.

Eli joo, ei kannata vaunun kans lähtee kikkailemaan maksullisille vuoristoraiteille. Käytiin muistaakseni 5:llä eri pätkällä, joista yhdellä oli vaunu perässä (Gerlos Strasse) kun oltiin läpikulkumatkalla eteenpäin. Ei siinäkään mitään, luultavasti loivempaa länsipuolta tultiin alas, mutta lähes pelkästään moottorilla jarruttelusta huolimatta vaunun jarrut kärys jo loppupuolella, annoin vartin jäähtyä välissä. Ne kun jäänee laahaamaan väkisin vähän päälle vaikka autolla ei varsinaisesti jarruttaiskaan, nojaa tavallaan autoon eli on työntöjarrun päällä. Eli mjh48 oli asian ytimessä.

Ja onhan se eri helppoa ja mukavaa pysähdellä ihastelemaan maisemia ja ottamaan kuvia. Vaunu perässä ei mihin sattuu vois/sopis pysähdelläkkään.