Tässä joitakin päiviä takaperin ostin käytetyn vaunun liikkeestä, tarkastettu, kosteusmitattu, tutkittu ja syynätty. Hintaa vaunulla oli enemmän kuin vastaavan ikäisillä lajitovereilla, hyvä ja kuiva kun oli. Liikkeessä tutkittiin vaunua joka puolelta ja haisteltiin ilmaa ja verhoilua, mitään vikaa ei löytynyt.
Vaunu saatiin kotiin ja iloisena palstalle kertomaan ilouutista uuden karavaanariperheen onnesta. Koittaa seuraava päivä ja vaunun perusteellinen siivoaminen alkaa, tarkoituksena on myös muokata nukkumisjärjestelyt omalle perheelle sopivaksi ennen ensimmäistä reissua. Vaunun ovella iskee vastaan ummehtunut haju!! Pieni epäusko valtaa mielen ja kädet täristen irrottelemme haisevia verhoja pesuun. Kaikki piti olla kunnossa, vaunu kuiva kun se liikkeessä mitattu ja itsekin hyväksi ja hajuttomaksi todettu.
Lopulta kosteutta löytyy edestä ja takaa, mittarin asteikko loppuu kesken. Onko meitä huijattu? Soittoyritys myyjälle, ei vastaa. Lopulta saan myyjän kiinni ja ihmeekseni myyjä toteaa melkein heti että puretaan kauppa! Vaunun tutkimista varten irroitellut osat paikalleen ja vaunu liikkeeseen, parissa päivässä rahat on tilillä ja vien paperit takaisin myyjälle. Kaikki kunnossa? Ei ole.
Hetken aikaa omistamani vaunu on taas myynnissä, sisällä hallissa, hajuttomana!! Myyjä toteaa minulle että jos vaunun seuraava ostajaehdokas selvittelee entisiä omistajia ja huomaa vaunun käyneen minun nimissäni muutaman päivän, saattaa hän soittaa ja kysyä syytä moiseen. Sopiva vastaus tämän käytettyjen vaunujen myyjän mielestä on katumus vaunun kokoa ja mallia kohtaan, ei kosteusvauriot!! Oikestaan, mitkä kosteusvauriot, ei siellä mitään kosteutta ole kun ei edes haise ja myyjä sentään on vaunun itse kuivaksi todennut...
Kestää pinnat aikansa "puhtaana", mutta kun hajun lähde on olemassa..
