Aihe: Karavaanarin viinilasi

Minkälaiset kulkee mukana, siis niillä jotka viiniä nauttivat?

Heitin pois vuosia palvelleet muoviset, liekö polykarbonaattia. Niin naarmuiset, että näytti likaisilta. Jotain tilalle, kun ainakaan joka kerta en kirkkaaseen muovimukiin tyydy.

Kristalleille ei ole baarikaappia, eli kestävät pitäisi olla.

Ostettu jostain kaupasta halpislaseja, alkuperäiset on noita sileitä. Niitä on jokunen särkynyt vuosien varrella.
Ja lasit tiskipöydän yläpuolella yläkaapissa ostolaatikossa jota on modattu saksilla pikkaisen matalammaksi etureunasta.
Harvoi tarvitaa yli kolmea lasia eli lootaa ei paljon poistella kaapista.
Laatikollakin on ikää varmasti yli 8 vuotta, sillä se oli jo edeellisessä matkailuautossa mukana.

Akryyliä nuo ovat jo autoss pitkään olleet..
Ekaks Ikean punkkulasit - liian korkea jalka, kiikkerä. Ja aina sekaisin kaapissa ajon jäljiltä.

Sitten jostain reissun päältä löyty matalemmat. Aika vastaavat kuin
http://www.etola.net/Tuote/keittio/keittiotarvikkeet/viinilasi_akryyli1
Joku ruotsin loppis-löytö oli pienet snapsilasit (lasia). Pysyvät hyvin aloillaan kaapissa

Akryylia kyllä, sitä ne vanhat oli. Menisihän nuo kun huolehtisi, etteivät pyöri kaapissa. Ja nuo sinun ovat paljon paremmanmallisia kun minun korkeat olivat.

En tiedä onko isokin protokollavirhe, mutta tulee säilöttyä kaapissa alassuin. Niin, istuvat paremmin matkan ajan 

Sama se säilytykselle, mutta viini maistuu paremmalle, kun ”oikea” lasi, siinä mielessä lasinen olisi parempi.

Niin, mikä on ero viinilasilla ja viinimuovilla.
Mä oon niin tyhmä että me syödään arabian posliineista ja viinilasit on lasia.
Kuvittele kuttaperkka konjakki... muovikuppi. Ei helevata, ei tule mittään, lasi on tehty lasista.
Kyllä se kopin kantavuus kestää joku sata grammaa lasia. Jättää pois jotain turhaa niin viini saa arvoisensa lasin.

Tuo Iittalan paksuseinäinen Verna ei ihan heti rikki mene ja niitä olisi valmiina ainakin neljää eri väriä. Ovat meillä arkilaseina, että mitenkähän tuon henkisesti kestäisi, että siirtyvät vapaa-ajan käyttöön. Ei tarttisi kun kehitellä, miten ne siellä säilyy. Laittamalla sellaisenaan kaappiin jopa ne särkyvät varmasti.

..
Mä oon niin tyhmä että me syödään arabian posliineista..

Äetvainaa jankutti aina 80-luvulla, että "Arabia ei oo koskaan posliinia tehnytkään - se on fajanssia vain.." liekö oikeassa vieläkin. 

En tiedä onko isokin protokollavirhe, mutta tulee säilöttyä kaapissa alassuin. Niin, istuvat paremmin matkan ajan 

Mulla oli joskus kaapin ylälaidassa tapit, joihin lasit sai ripustettua jaloistaan....

Äetvainaa jankutti aina 80-luvulla, että "Arabia ei oo koskaan posliinia tehnytkään - se on fajanssia vain.." liekö oikeassa vieläkin. 

Sota-aikaan kunnon raaka-aineen saatavuus oli huonoa. arabia käytti fajanssiakin. ARA leimalla varustettuja ne. Perustivat erillisen ara osaston siihen puuhaan. 1938 - 1950. Fajanssi on punaruskeeta massaa ja paljon kevyempää kun posliini. Keräilyarvossa tuo ei näy, vaan kyllä se fajanssikin on arvossaan. Heikompana, niitä on vähemmän jäljellä.

Äetvainaa ei nyt ihan ollu jutussa mukana.

Äetvainaa jankutti aina 80-luvulla, että "Arabia ei oo koskaan posliinia tehnytkään - se on fajanssia vain.." liekö oikeassa vieläkin. 

Faijavainaa oli Artsussa duunissa , minäkin joskus kesäpoikana. Asuttiin tehtaan porttia vastapäätä siinä valkoisessa puuhuvilassa.
Kyllä siellä posliinia oli sekä fajanssia myös.

Kyllä meillä on Arabian GOG teekupit ja viinilasit lasia. Sehän pilaa maun kun muovista pitäis hörpätä.

Perheellisellä kun on kaikki tavarat neljänä eikä kahtena, niin pikkuisen pitää suunnitella, mitä mukaan ottaa. Mutta kyllä ne kaksi viinilasia pitää olla. Tärkeämpää kuitenkin muoto kuin materiaali ja sen verran retkeilyhenkeä, että Riedelit jää kotiin. Riittävän tilava pitää olla, ettei kaiken aikaa tarvi tankata. 

Meillä kulkee mukana Lehmann Glass Grand Champagne 45cl -samppakaljalasit. Oli se sitten kauhea tyylimoka tai ei, mutta mä juon noista myös punkut ja valkkarit. Pysyvät ehjänä reissussa, kun kulkevat tehdaspakkauksessa.