Yhteenveto
Kirjoittanut: tsahkali
« : 18.09.2026 kello on 16:53 »
Saksa on sitten sellanen juttu että kyllä mä asiani saan hoidettua mutta kielioppi menee ihan mettähän, kirjoittamista en edes yritä.
Yhdellä entisellä työmaalla esimies sanoi yhdelle, aika tärkeässä asemassa olevalle myyntipäällikölle, jotta kun ollaan saksalainen firma, niin sun pitäis opetella saksaa! Kaveri opetteli parisataa saksan sanaa ja laittoi niitä peräkkäin, ihan kuin suomen kielessä.... Hyvin tuli ymmärretyksi... 
Kirjoittanut: porakone
« : 18.09.2026 kello on 15:43 »
Englanniksi pystyn tarinoimaan ihan mitä vaan, oli sitten kyse kesälomareissusta kertominen tai väljä raidetangon pää. Saksa on sitten sellanen juttu että kyllä mä asiani saan hoidettua mutta kielioppi menee ihan mettähän, kirjoittamista en edes yritä. Tosin sitten kun saku alkaa puhumaan mulle sillä normitahdilla niin ymmärtäminen on aika kintaalla. Siinä vaiheessa vaihtavat yleensä englanniksi vaikka mulle kyllä riittäisi vähän hitaampi ja yksinkertaisempi saksakin. Luulen että jos saisin hetken reenata ja verestää muistia niin pärjäisin saksalla varmaan ihan okei, kyllähän tossa reissussa onnistui välillä jopa ihan jonkunlainen läpän heittokin.
Nyt tossa just oltiin Sveitsissä missä alueen pitäjä ei osannut muuta kuin saksaa. Mutta se sveitsiläisten saksa onkin sellasta sorttia että siinä oli ymmärtämistä, varmaan sama kuin joku nippa nappa suomea osaava ulkomaalainen joutuisi keskustelemaan savoksi. Ukko tosin aika nopeesti ymmärsi että menee vähän ohi niin se sitten sujuvasti hidasti ja yksinkertaisti tarinointiaan ja homma meni ihan kivasti.
Ruotsi on sitten vähän sellanen että en oikein tiedä miten menisi jos tarttisi. Peruskoulun "missä on rautatieasema" lisäksi pystyisin varmaan tarinoimaan vähän muutakin mutta varsinainen asioiden hoito vois kuitenkin olla vähän kintaalla.
Kirjoittanut: megaman
« : 17.09.2026 kello on 11:30 »
Onhan se hassua, että konkareilta vaaditaan sitä ja tätä, samaan aikaan terveydenhuoltoalal la riittää kommunikointi "viittomakielellä" potilasturvallisuud en takeeksi. 😃
Kirjoittanut: 88k5
« : 17.09.2026 kello on 10:26 »
B2 on jo kohtuullisen kova tasovaatimus sellaiselle jonka kouluvuosista on kymmeniä vuosia aikaa eikä sen jälkeen juuri ole kieltä käyttänyt. Kyllä tuon saavuttamiseksi saa noista lähtökohdista kovasti hommia tehdä. Toisaalta, jos on tarkoitus ihan oikeasti esim. asiantuntijatason töitä tehdä vieraalla kielellä, niin eipä se kielitaito oikeastaan B2:sta alempi voi olla, mieluummin saisi olla jopa ainakin C1.
Juu, niin on! Varsinki, jos vain sen 3 v yläsasteella vain lukenut (ruotsilla aloittanut ala-asteella), vailla lukio taustaa. Tuoreemmilla sukupolvilla tilanne ihan toinen.. Näiden konkareiden vastalause on, että firman pitäisi hakea jatkoaikaa poikkeusluvalle..
Kirjoittanut: Tietis
« : 17.09.2026 kello on 10:17 »
B2 taso vaatimus (suullinen ja kirjallinen). Jos ei täyty, koulunpenkille ja vuosi aikaa seuraavaan tenttiin..
B2 on jo kohtuullisen kova tasovaatimus sellaiselle jonka kouluvuosista on kymmeniä vuosia aikaa eikä sen jälkeen juuri ole kieltä käyttänyt. Kyllä tuon saavuttamiseksi saa noista lähtökohdista kovasti hommia tehdä. Toisaalta, jos on tarkoitus ihan oikeasti esim. asiantuntijatason töitä tehdä vieraalla kielellä, niin eipä se kielitaito oikeastaan B2:sta alempi voi olla, mieluummin saisi olla jopa ainakin C1.
Kirjoittanut: 88k5
« : 16.09.2026 kello on 21:53 »
Enklantihan se työkieleksi vaihtuu ensivuonna kun ICAOn määräykset päättää ja suomalaisen viranom. / operaattorin hakemat siirtymäaika poikkeukset umpeutuu 2028. Eihän meillä pitkän enkun lukionkäyneillä (kirjoittaneilla) työelämässä sitä aiemminkin toisella alalla käyttäneitä haittaa, mutta ne muut lähes eläkeiässä olevat poikaset (tyttönenkin) jotka nuoruusvuosilla taloon tulleet - ovat kovan paikan edessä kielitasokoe nyt nenän edessä. B2 taso vaatimus (suullinen ja kirjallinen). Jos ei täyty, koulunpenkille ja vuosi aikaa seuraavaan tenttiin.. Osaltaan myös loiventaa uusSuomalaisten alalle tuloa 
Kirjoittanut: K.E.V
« : 16.09.2026 kello on 19:40 »
Itsellä englanti onnistuu välttävästi. Vaimon äidinkieli on ruotsi, suomi täydellinen, sitten saksa, englanti, ranskaakin. Nuo loput pohjoismaalaiset osaa skandinaaviskaa paljonkin. Toimeen tullaan.
Kirjoittanut: megaman
« : 16.09.2026 kello on 19:17 »
Tekoäly on ihan korvaamattoman hyvä, jos pitää esim. reklamoida ulkomaille vieraalla kielellä. Tekstin muotoilu ja käännökset ovat toimivia ja samalla täsmällisiä ja vakuuttavia. 
Kirjoittanut: Alan
« : 16.09.2026 kello on 17:36 »
Kai se nykymaailma pakottaa ainakin ymmärtämään muutaman sanan englantia, vaikkei olisi sitä ikinä opiskellutkaan. Ja taitaa olla niin, että ainakin jokaisella 60-luvulla syntyneellä ja nuoremmilla on ollut koulun oppimäärässä. En nyt satavarma ole, mutta peruskoulun käyneillä ainakin. Ihan täysi ummikko siis tuskin kukaan tuon ikäinen on.
Englantia ymmärrän hyvin ja puhun kohtuullisesti. Ruotsi on heikompi, mutta pärjään, ja ruotsin pohjalta tuntui jotenkin norjankieliset tekstitkin aukeavan. Saksassa selviän vielä hyvin, lyhyillä lauseilla tulee tarvittaessa asiat selviksi ja harvoin arjessa tarvitsee kääntäjää. Italiassa pärjään turistipalveluiden äärellä, ravintolassa ihan hyvinkin. Ranskaa arvailen sen verran, että en ihan ummikko ole. Espanjaa enää sen, mitä edellä mainittujen pohjalta pystyy päättelemään, eli hyvin vähän (olisi hyvä haaste opetella). Puolaa muutama sana, kirosanat mukaan lukien. Joskus osasin venäjän aakkoset, unohtuneet ovat enkä aio palauttaa mieleen.
Kirjoittanut: "Masi"
« : 16.09.2026 kello on 14:24 »
ulkomaista kielistä ruotsia sen verran ettei orjaksi myydä, saksaa jonkun verran ymmärrän puhun vähemmän, hollanti ja flaami menee sujuvasti kun tuli asuttua aika pitkään flaami alueella, ranskaa kyökki semmoista, ääntäminen varmaankin aika kauheaa, mutta niihän se on ranskassakin että joka kylä puhuu omaa murretta eikä pariisilaiset tahdo aina ymmärtää ja sitä saarelaisten rumasana kieltä puhun. Mutta onneksi on vaimo, se puhuu noita mainitsemiani sujuvasti ja lisäksi puola taipuu kreikan seuraksi, eesti menee kuin tyhjää kanssa. Espanja sujuu soljuvasti, portugali vähän takerrellen, mutta kun se noita kieliä osaa niin ei pelkää virheitä, italia menee sujuvasti ja myöskin itänaapuria se osaa. Eikä vaimo tarvitse kuin pari päivää jossain maassa kun se on jyvällä kielestä eli kun pitää vaimon mukana niin ei euroopasta löydy maata jossa ei pärjättäisi. Ja poika tuntuu perineen äitinsä kielipään
|