Aattelin enste ,etten näille lumille enää hiihtimiä vintiltä viitti koluta kun en ole toimertunut tähänkä mennes niitä hakeen ,mutta niin vain kävi että kun aamulla kattelin ikkunasta pihalle ja kipasin päivän lehden laatikosta ,nii en voinu vastustaa tuota lumoavaa nousevan auringon kimmellystä pursuavilla hangilla.
Kahvit juotuani ja koissun lenkin heitettyä sujautin hiihtimet hiacen perään 9 aikaan ja ajelin Niinisalosta
lähtevän pirkan ladun parkiin joka on ns. 5-tien risteellä,siis muutama kilometri N-salosta kunkulle päin. Tästä kotoa on sinne n. 5km. tietä myöten.
Mietin siinä kun sovittelin hiihtimiä jalkaan ,että pitää ottaa varovasti kun on eka kerta ja mitään pitkää lenkkiä ei parane näin alkuun tehdä.
Latu oli erittäin liukas kun oli yöllä ollu hiukan pakkasella eilisen suojan jälkeen ja tuntui siltä että tämähän olis tarvinnu alkaa jo heti ensilumilta.
Voi että miten hienolta tuntuikaan sujutella parin vuoden hiljaiselon jälkeen kun edellistalvikin pääsi meneen ohi jotenki vaan, ehkä oli laiskottanu tai jotain muuta mikä ei ollu vetäny ladulle.
Päästelin meneen ihan vaan työntelemällä kunkulle joka oli n. 5km. päässä ja ajattelin painella
vaan eteenpäin jämille ,joka oli 11km päässä ja kun tuntui niin kelvästi menevän.
Ilma oli mennessä sillai sopiva ,että tuuli oli takana ja jota en huomioinu ennenkuin sitten vasta kun lähdin jämiltä takaisin.
Ai että pitikin puhaltaa roisisti vastaan, mutta hätiä mitään vauhtia vaan hiukan hiljasemmaksi ja pieniä pausseja pitäen olin n. 3 tunnin päästä 12 aikaan takaisin lähtöpisteessä.
Mennessä matka taittu varmaan puolta nopsammin kuin takas tullessa ,mutta hieno oli ilma
ja komiat oli ladut ja oli ilo naatiskella ja huomata että muitakin oli liikkeellä.
Eipä tuo kunto ny mikään kehuttava ole ,mutta eipä se aivan vielä pohjille ole rapissu vaikka niin jo luulinkin kun tuossa räkätaudissakin muutama viikkoo vierähti.
Suht hyvävoimaisena vielä palasin kotia.
Eikäpä muuta kuin kaikki vaan naatiskelemaan keväisistä hankista,siellä se kunto kohenee ja mieli lepää
