Minä olen vuosia istunut aamupalalla kirkasvalolampun äärellä ja hyväksi olen havainnut.
Vuosi sitten lisäsin tapoihini D-vitamiinia, ihan pillereinä, ja huomasin saavani saman avun kuin valosta. Ensimmäinen syksy, kun en ihan nyykähtänyt kaamosapatiaan vaikka lampun käyttö lähes unohtui. Tänä syksynä jatkoin taas D-vitamiineilla. Lampunkin olen ottanut esiin, vaan kas - en muista aamuisin sytyttää sitä. Ehkä D-vitamiinilla olen saanut saman avun.
Olen kuitenkin edelleen kirkasvalolampun puolesta puhuja. Samat kokemukset kuin aikaisemmalla kirjoittajalla. Iltapäivällä tai illa otettu "valohoito" vie yöunet. Nää korvalamputkin kiinostais. Kulkisivat helposti mukana. Ja mikä parasta, muuttuisin oikeaksi valopääksi