Kirjoittanut: sipu
« : 25.10.2011 kello on 18:12 »Sehän se rikkaus juuri on että ollaan erilaisia. Just tänään tuossa ajelin kotia kohti ja nostin kättä kun tuli
auto vaunulla vastaan. Siellä kuski kiukkusen näköisenä näytti keskaria, ensin yllätyin ja äkkiä lähetin lentosuukon hälle.
En sitten nähnyt millä vastasi kun menin jo ohi. Hyvä etten ajanut ojaan, kun nauratti. Aattelin että kumpikohan oli haukkunut muijja vai pomo. Juuri nuo nyanssit tekee tästä elämästä elämisen arvoista. Jotenkin sopii tähän ufoiluun tuokin keskareineen.![]()
![]()
hyvä ettet ajanut ojaan.. sillä tuo känkkäränkkä ukko ei varmaankaan ois tullu sinnuu sielt pois auttamaan .. tais hää olla känkkisuffo ... mutta just niin se on , et on kivaa , kun ei olla samanmoissii .. ja vielä toivotaan kuitenkin ,et känkkisuffokin ois jo leppynyt ja huomais elon loppujen lopuks olen ihan jees ilman turparullallakin oloa .. ainakin se ois paljooon mielekkäämpää , kun välillä hymyilee ja miksei
ja antaa välillä lennellä




