On se kumma kun ihminen kuvittelee olevansa luomakunnan kuningas. Niin mitättömän pieni tekijä kaiken kaikkiaan mutta silti on omittu maapallon lisäksi kaikki muutkin taivaankappaleet tai ainakin niitä kovasti havitellaan.
Ihminen on eläin siinä missä mikä tahansa muukin maapallolla, ja ottaa niin suuren reviirin (ja niin korkean aseman) kuin vain saa.
Tässä kun mietitään kokosuhteita, niin yksi tapa tarkastella ihmiskuntaa hyvin korkealta tasolta on verrata sitä petrimaljaan ja siellä kasvavaan bakteeripopulaatioo
n. Bakteeripopulaatio kasvaa ja levittäytyy kiihtyvällä tahdilla niin kauan kuin maljassa resursseja riittää. Kun ne resurssit sitten loppuvat...