rekisteriseloste

Tiedote rekisteröitymisestä

Jos et ole saanut vahvistusviestiä rekisteröitymisestä si, tarkista roskapostikansiosi. Tämä erityisesti hotmail ja gmail sähköpostin käyttäjille.


Vastaa

Varoitus: tähän aiheeseen ei ole vastattu yli 365 päivään.
Jollet ole varma että haluat vastata juuri tähän, harkitse uuden aiheen aloittamista.

Huomioi: tämä viesti näytetään vasta kun valvoja on sen hyväksynyt.

Nimi:
Sähköposti:
Aihe:
Otsikon ikoni:

Liite:
(Poista liite)
(lisää liitteitä)
Sallitut tiedostomuodot: gif, jpg, jpeg, mpg, mpeg, pdf, png, odf, kmz, gz, ov2, bmp, ods, zip
Rajoitukset: korkeintaan 10 liitettä, yhteiskoko korkeintaan 2000KB, yksittäisen liitteen koko korkeintaan 500KB
Huomaa, että liitetiedostot vaativat valvojan hyväksynnän.
Varmistus:
Kirjoita kuvassa näkyvät kirjaimet
Kuuntele kirjaimet / Pyydä uusi kuva

Kirjoita kuvassa näkyvät kirjaimet:
Suomen ex-pressan (Sale) sukunimi:
Saunassa käytetty vasta on toiselta nimeltään?:

Oikotiet: paina alt+s lähettääksesi viestin, tai alt+p esikatsellaksesi


Lähettämällä viestin hyväksyt kirjoitussäännöt


Yhteenveto

Kirjoittanut: Ipsu
« : 31.07.2013 kello on 14:21 »

Ken itse ei ole kokenut tehotonta kivunlievitystä (liian lievää lääkitystä) ei pitäisi lähteä luulottelemaan vahvemmista lääkkeistä yhtään mitään.
Jos omakohtaista kokemusta löytyy, niin voipi jotain tietääkin...
Menee kyllä ohi varsinaisen aiheen, mutt tässä kivunlievitysasiass a olen kyllä monen muun kanssa samaa mieltä.

Itsekkin hyvinkin ärhäkän haimatulehduksen sairastaneena ja Tyksissä pari viikkoa hoidossa olleena ihmettelin jo sillon että miksi kivunlievitys on riittämätöntä. Lähtökohtana kuitenkin olin rv 38 raskaana ja ennen kun minua voitiin edes hoitaa piti käynnistää synnytys. Olin valmiiksi valvonut jo kaksi vuorokautta (pystyssä on vaikea nukkua ja vaakatasossa ei saanut edes hengitettyä) ja kipu oli aika sietämätön. Synnytys oli pikkujuttu jonka hoidin "siinä sivussa" ihan luomuna. Sen jälkeen olisi kipua voitu hoitaa paremmin, vaan ei seuraavanakaan yönä vielä tarvinnut nukkua kun ei makuuasennossa pystynyt olemaan ja aina kipulääkettä pyytäessäni muistettiin varottaa miten tämä on niin koukuttavaa. Seuraavana päivänä sain vihdoin kipupumpun, jonka turvin pääsis jo makuuasentoon herätäkseni yöllä 15 minuutin välein painamaan napista lisää lääkettä. Pumppu oli muutaman päivän, jonka jälkeen jo suositeltiin sen jättämistä jotten vain jäisi lääkekoukkuun.

Olisin todella kaivannut että oisin saanut kunnon lääkkeet heti synnytyksen jälkeen, jollon olisi jäänyt voimia muuhunkin kuin tuskaisen olon sietämiseen. En tiedä miten nopeasti tälläinen lääkkeitä hyvin vähän käyttänyt keski-ikäinen nainen yleensä koukuttuu esim tuohon saamaani OXYNORMiin? Ei ehkä vielä sen viikon aikana mitä sitä sain? No tällä kertaa selvisin hengissä, vaikka oisi voinut käydä toisinkin. Ja toivottavasti ei toista kertaa tule.
Kirjoittanut: Captainkidd
« : 31.07.2013 kello on 07:38 »

Olen retkeilijän kanssa samaa mieltä, eutanasiasta tulisi keskustella enemmän. Kuten myös kivunlievityksestä.

Se vanha tuttu moraalipeikko vaan tuppaa mukaan keskusteluihin. "Joka keskiolutpulloon tarttuu se väkiviinaan hukkuu, oksennettuaan sitä ennen hattunsa ja liivinsä" kirjoitti edesmennyt ystäväni Veikko Huovinen. Suuri humoristi ja sarkasmin taitaja näin ilmaisi ihmisen ennakkoluuloja. Hurskastelu ja pelottelu viinan tai lääkkeiden vaaroista kuuluu menneisyyteen.
Väärinkäyttöä on ollut maailman sivu, nykyaikana se on huomattavasti helpommin hallittavissa, ja ilman vaaroista hurskastelua paremmin kontrolloitavissa.

Jatkuvan ja parantumattoman kivun hoidossa joutuu itse valitsemaan kuinka paljon kipua haluaa raahata aina mukanaan. Kuunteleeko silloin itseään vain muita "asiantuntijoita" ?
Ken itse ei ole kokenut tehotonta kivunlievitystä (liian lievää lääkitystä) ei pitäisi lähteä luulottelemaan vahvemmista lääkkeistä yhtään mitään.
Jos omakohtaista kokemusta löytyy, niin voipi jotain tietääkin...

Eutanasia on oivallinen esimerkki siitä, miten muut ja muiden asenteet voivat vaikuttaa oman itsen elämään ja sen päättämisen mahdollisuuteen.
Hittojako se muille kuuluu miten täältä itsekukin haluaa lähteä. Ja itsekunkin oma asia pitäisi olla miten paljon haluaa kärsiskellä ennen viimeistä potkua pimeään.

Monissa maissa on eutanasia sallittu, samoin kannabis kivunlievittäjänä. Niissä maissa on kansan enemmistö oivaltanut yksilön tahdon merkityksen. Testamentti on tahdonilmaisu - hoitotestamentin pitää myös olla yhtälailla lailla turvattu tahdonilmaisu.
Sodan sattuessa ihminen velvoitetaan kuolemaan muiden puolesta, oman kuoleman lähestyessä ihminen velvoitetaan myös tottelemaan muiden laatimia säännöksiä. Moraalietiikan mukaan tämä kuvio on hyvin kyseenalainen.

Enemmän valistusta ja tietoa, vähemmän asenteellisuutta ja luuloja, keskustelua mediaähkyn sekaan.

Kaija tuossa kirjoitteli ylempänä sairaalan arkikäytännöstä vielä näinäpäivinäkin
Lainaus: "Mun käsittääkseni parasetamoli on kaiken lisäksi aika "kesy" lääke, johon ei jää koukkuun.
Ja kai 75-vuotiaalle voisi antaa hiukan tujumpiakin aineita? Ei ole oikein, että joutuu kärsimään kivuista."


Kirjoittanut: jarper
« : 30.07.2013 kello on 17:33 »

http://www.youtube.com/watch?v=67XqIxICt0s


Rauli Badding Somerjoen "Kuihtuu kesäinen maa" on lohduttanut minua paljon läheisten kuollessa;

Kuihtuu kesäinen maa, syystuuli metsän puita taivuttaa.
Kauas lentaa, linnut jo saa, vain tuuli esiin käy, se vaikertaa.
Vaipuu, aika unien taa, ja sateen kellot, soittaa kuolemaa.
Aika uinuu on pimeää, nuo harmaat pilviet mielen vasyttää.

En voisi tätä muuten kestääkkään, mut tiedän, että sinut jalleen nään.
Kun päivä loistaa, pois talven vie, niin on, meilla kevääseen tie.

Kun viestin kesästä tuon, taas puiden puhkeavat, lehdet nuo.
Aika virtaa, niin nopeaan, sua lähden ulos vastaan kulkemaan.
En voisi taätä muuten kestääkkään, mut tiedän, etta sinut jalleen nään.

Kun paivä loistaa, pois talven vie, niin on, meilla kevääseen tie.
Niin on, meilla kevääseen tie.
Niin on, meilla kevääseen tie.
Kirjoittanut: Duster
« : 30.07.2013 kello on 15:14 »

Kuolema, se viimeinen ovi, ovi tuntemattomaan, ovi jonka jälkeen ei paluuta....
Kuolema, se on joillekkin odotettu vieras, joillekkin kauhistus kun on unohdettu elää...
Kuolema, se korjaa univelat luki jossain seinässä.
Kuolema, se viiemeinen laihdutuskuuri, kaikki mahtuu arkkuun....
Kuolema, se lopullinen uni......
Kirjoittanut: MatsOnni
« : 30.07.2013 kello on 14:36 »

"Kuten näette,asiasta voidaan keskustella monenlaisilla eri sävyillä"

Niin voidaan. Eikä kommenttini ollut oikeastaan tarkoitettu niinkään sulle. Enemmän ehkä ystävälleni Winelle, joka ihmetteli keskustelun suuntaa. Hänen taas tiedän kirjoittavan tekstiä, joka vaatii toisinaan tulkintaa tai taustojen tietämistä. Senkin, onneksi, tiedän ettei hän tästäkään pahastu.

Laulun sanat ovat koskettavat ja kauniit.

Kaijalle lämmin osanotto myös minulta.
Kirjoittanut: Soleil
« : 30.07.2013 kello on 13:33 »

Mulli, laulusi sanat olivat koskettavat mutta kauniitkin.
Kirjoittanut: Mulli
« : 30.07.2013 kello on 13:14 »

Tuntuu vähän kyyniseltä jos otsikko "Kuolema" ohjaa ensimmäisenä ajatukset perinnöjakoon. Voihan se niinkin tietysti mennä... joskus joillakin.

Kun vastasin tuohon aloitukseen, vastasin toki aiheeseen enkä ruvennut pohdiskelemaan alusta pitäen sitä, mikä ensiksi tulisi mieleeni kuolemasta puhuessa. Aloitus nyt vain käsitteli minun vaatimattoman ymmärrykseni mukaan juurinkin niitä asioita, joista itsekin rupattelin. Aloittaja tuntui olevan samaa mieltä.

Kun muutamia vuosia sitten pohdiskelin kuolemaa toisenlaiselta kantilta, tulin värkänneeksi aiheesta laulun. Se menee näin:

Älä tule yö
 
(A1)
Se sanoi
korjaa minut isi
ne ei sairaalassa osaa
niinkuin korjasit sen leikkiauton
kauko-ohjattavan, jota rakastan
 Mä en
haluu enää lääkäreitä
neuloja ja pillereitä
se pelottaa, ne ei sano enää sanaakaan
ne katsoo toisiaan
 
(A2)

syliin nostin sen ja sanoin
kuolema on niinkuin pääsis
pitkän päivän jälkeen kotiin
oman peiton alle nukkumaan
 Kuolemassa sä nät unta
niin mä silloin valehtelin
keijuista ja enkeleitä
pörröisistä tiikereistä
jotka halaa vaan
 
(B)
Ja kun isä hutaa yössä
etsii voimaa vihastansa
haastaa sotaan jumalansa
taivas hiljaa on, se huutaa
älä tule yö, älä tule yö
mutta kello käy, aika kuluu
...
yö tuli
 
(soolot)
 
(A3)
Hautajasten jälkeen sydän
miljoonina palasina
äiti tekee kahta työtä
isä...
soittaa kitaraa
 
(acu)
viime yönä mä näin unta
se tanssi kanssa enkeleiden
pörröisien tiikereiden

Kuten näette,asiasta voidaan keskustella monenlaisilla eri sävyillä. Koittakaa sietää pelimannien salakieli. Sointumerkit jaksoin poistaa.

Ja JOS tämänkin humpan pariskunta olisi ollut kumpikin blondeja, henkilöt eivät olisi nyt noin murheissaan. Naarasblondi tosin voitelisi meikkivoidetta napaansa kiertävään mustelmarenkaaseen ja mies katsoisi kohti taivasta kulmakarvat pohdinnasta syvässä kurtussa ja anoisi maailmankaikkeudelt a voimia aivotyöhön, jotta jotenkin omituisesti pielessä olevan tuntuinen rakkauden toimitus saataisiin hiottua mallilleen.
Kirjoittanut: Kaija
« : 30.07.2013 kello on 12:26 »

Osanotot suruusi.

Kiitos!

Tuosta kivunlievityksestä: reilut kolme viikkoa sitten isä valitti, kun ei saanut kipujen takia nukuttua. Yöhoitajalla ei siis ollut valtuuksia antaa ylimääräistä parasetamolia aamuyöstä, vaikka toisella oli kipuja. Kuulostaa aika kauhealta.  :'(
Mun käsittääkseni parasetamoli on kaiken lisäksi aika "kesy" lääke, johon ei jää koukkuun.
Ja kai 75-vuotiaalle voisi antaa hiukan tujumpiakin aineita? Ei ole oikein, että joutuu kärsimään kivuista.
Kirjoittanut: MatsOnni
« : 30.07.2013 kello on 11:27 »

Tuntuu vähän kyyniseltä jos otsikko "Kuolema" ohjaa ensimmäisenä ajatukset perinnöjakoon. Voihan se niinkin tietysti mennä... joskus joillakin.
Kirjoittanut: retkeilijä
« : 30.07.2013 kello on 11:13 »

Mulli osasi lukea tekstiäni ! 
Olikohan tuo sattumaa vai oliko hänelläkin viimeaikaista kokemusta (reilusta) "perinnöstä" ;D

Aloituksessa oli selkeä ja hieno kuvaus vainajan jättämästä muutoksesta. Ehkä monikaan ei halua kertoa tarkemmin "perinnöstään" ja suvustaan.
Jännä juttu tuo kirjoitukseni !  Herätti mielenkiintoista keskustelua ja esiintoi hyviä kommentteja, poiki jopa uuden aiheen, eutanaasian.
No, omapa vikani on, en osaa selkeästi viestittää sanomaani eikä näinollen kukaan "osannut" lukea viestintääni !  Thumbd
Kirjoitukset menivät otsikon mukaisesti kuolemaan ja edelleen eutanasiaan.

Siitä onkin aihetta keskustella ja saada muutosta näin eläkeläisen. Ennenkuin tulee kiire. Eutanasia oman käden kautta eli itsemurha on ilmeisesti vieläkin tabu.