Piikkiöstä Puolaan polkien-projekti onnistui yli odotusten, ja viihdyimme retkellä niin hyvin, ettemme jatkaneet Wigryä pidemmälle kuin vain paluun autonvuokrauksen vuoksi takaisin Liettuan Marijampoleen, mistä ajoimme edellispäivänä Tallinnaan ja tulimme eilen kotiin.

Puolan rajalle oli Piikkiöstä käyttämäämme ei-oikoreittiä matkaa 1504km, Wigryyn 1536km ja Marijampoleen 1660 km. Ajallisesti arvioimme polkeneemme varmaan 70% sora-, hiekka-ja metsäteitä sekä polkuja pitkin, eli kuukaudessa olisi polkenut kyllä 1000km enemmänkin, jos olisi priorisoinut asvalttitiet.

Tykkäsimme kuitenkin noista itärajojen syrjäseuduista ja pienistä luontonähtävyyksist ä niin paljon, että hakeuduimme mieluummin erämaan rauhaan kuin helpoille ajoväylille.

Yllätyimme myös metsäyöpymisten helppoudesta, ja nukuimmekin lähes puolet matkasta metsässä erämaisten järvien rannoilla ja istuimme illat tulilla. Nautimme leirielämästä puolet yöpymistä seuranneesta päivästäkin, keräsimme mustikoita ja kanttarelleja yms.

Leiripaikkoina siis sekä paikallisten metsähallitusten alueet että paikallisilta saadut vinkit että kartalta löytyneet nuotio/telttapaikat ja vain Wigryssä leirintäalue. Loput yöt eritasoisissa sisämajoituksissa.

Ihmiset olivat kaikkialla uskomattoman ystävällisiä ja kohtaamisia oli runsaasti. Kieliongelmia ei juurikaan ollut,Virossa suomea, Latviassa ja Liettuassa englantia ja Puolassa ja jossain syrjäkylissä sen lisäksi saksaa.

Vaikka retki nyt tehtiinkin polkien, oli matkan varrella niin paljon karavaanille sopivia kohteita ja myös puskaparkkeja, että kirjoitan tästä blogin ja jaan tänne kun saan valmiiksi!

Pyöräily oli tosi mahtavaa pään nollausta ja kehon sekä mielen virkistämistä!




t.Kaarina

Läskipyörää ei ole tullut kokeiltua, mutta mielenkiintoisleta tuo maastossa vaikuttaisi, pystyy mlekoisen märkääkin alustaa kuulme polkemaan.

Meillä on etujoustot mutta ne saa lukittua, mikä on mielestäni ehdoton vaatimus sille, että niillä voi tehdä pitkiä matkoja ja polkea polkujen ulkopuolellakin.

Mun kokemuksella päivän aikana ehtii nähdä kyllä kaikenlaista vaikka polkisi 60-100 klometriä, maastosta ja keliolosuhteista tietty riippuen. Ja pyöräily on siitä(kin) hauska laji, että kunto kasvaa pitemmällä matkalla päivittäin  koko ajan tasaiseen tahtiin.

Meillä perheen ekalla pyöräretkellä nuorin oli 12v hento tyttö, ja niin vain poljettiin kuukauden aikana 1500 km ja ylitettiin myös Alpit ja poljettiin Tsekin mäet:) Ainoa harjoittelu tuolle reissulle tapahtui tekemällä tavaroiden kanssa yksi 70km retki kotoa käsin eikä kukaan siis harrastanut pyöräilyä mitenkään. Sisua tuo maka toki vaati, mutta ei kellekään jäänyt sellaista oloa että vain poljettiin, päinvastoin, nähtiin ja tehtiin paljon muutakin ja ajettiin välillä tosi lyhyitä päiviä.

Vähän lapset ovat naureskelleet että meillä lepopäivä pyöräretkellä tarkoittaa melontaretkeä tai kiipeämistä vuorelle, mutta vaihtelua kuitenkin on ollut tarjolla
Venyttely on tärkeää, ilman säännöllistä sellaista ei jaksa eikä matka kulje.


Mutta rohkeasti ja reippaasti vaan polkemaan, se on tosi mahtava tapa edetä! Näkee ja kokee paljon sellaista mitä ei muuten koskaan...


Kiitos 88 tuosta linkistä! Löysin noita Puolan pyöräreittejä yhdeltä puolalaiselta sivustolta, mutta en noin valtaisaa määrää. Siinä sun kartassa taitaa olla mukana ihmisten omien pyöräilyiden merkintöjä myöskin?

Vaikka varsinaiset pyörätiet on kivoja on ne toisinaan myös rasittavia, siis silloin, jos tarkoitus on edetä....Parhaimmil laan ne ovat mun mielestäni isojen kaupunkien yhteydessä mm Ljubljanaan pääsee suoraan keksustaan pyrätietä pitkin!


Kyllä me tullaan yöpymään leirintäalueilla ja myös sisämajoituksessa. Balttiassa vois puskissakin olla eli retkireittien rakenteilla jonkun nuotiopaikan yhteydessä.



t.Kaarina

Tottakai. Kuntoilijat jotka huijaa itseään ostaa sähköavusteisen.
:Joka on polkupyöränä huonompi pitkällä rupeamalla. Voihan sillä leikkiä lähiympäristössä tietenkin. (i.m.h.o)
Vaatii sitä sähköä , ei mukavaa ottaa generaattoria mukaan tuollaiselle Wigry etc retkelle
jotta telttapaikalla saa sähköä (puskassa)
Ja eihän tästä ole kauaa kun sähköpyörän akku poltti talon (varmaan halapa kiinalainen) 
http://www.tekniikkatalous.fi/talous/liikenne/2015-05-26/Yle-S%C3%A4hk%C3%B6py%C3%B6r%C3%A4-sytytti-rajun-rivitalopalon-Nurmij%C3%A4rvell%C3%A4-3321767.html
http://www.esaimaa.fi/Online/2012/01/13/Hengenvaaralliset%20s%C3%A4hk%C3%B6py%C3%B6r%C3%A4t%20joutuvat%20Tukesin%20valvontaan/2012112721758/4

Mä ensiksi ajattelin, että läskipyörällä - mutt sehän olikin bigfoot eikä fatbike.. 

Meikä suihkinut täysjoustolla - mutta ei noita junioreita ole tullut poljetettua kuin ~20km/pvä. Pitää ehtiä näkemään paikkoja. Meillä nuo reissut yleensä kohdistuu "sivistykseen", välissä yleensä jotain huudia. Vähän on tullut ihan peltojen keskellä mentyä Puolassa. Sen sijaan Itämeren vapaita hiekkarantoja on hyvä polkea - kostea hiekka on kovaa. Monessa kohdin vaan on rantsut kovalta tieltä hiekkadyynin takana, että tunkata saa pätkän, ellei joku betoniramppi löydy..

Kyllä Wigryn kulmillakin reitti kulkee..
https://www.openstreetmap.org/#map=13/54.0701/23.0693&layers=C

Mutta Pohjameren rannat vasta ihanteelliset fillarointi. Samoin pyörätiet ja yleensäkin esim. Holllannissa. Keskustoissa omat kaistat ja liikennevalotkin - aivan ehdoton liikkumistapa 

Mutta päivätrippeihin meillä on aina jäänyt kun tuota kotiloakin pitää siirtää.. 

Viisi viikkoa olisi aikaa? Ankarasti joutuu polkemaan. Ajatteko perinteisillä vai oletteko harkinneet sähköavusteiseen siirtymistä. Itellä polttelee jälkimmäinen kovasti mielessä.

Ei kai oikea pp kulkija "höpöpyörää" osta