Aihe: Fillarilla Wigryn luostarille ja sieltä eteenpäin

Nyt alkaa näyttää sellaiselta, että kirjan jälkeen pää kaipaa lepoa, eikä uusien kultuurien ja paikkojen hakua, niin kuin ensin luulin. Ja takuuvarma konsti pään lepuuttamiseen on edetä hiljaa ja antaa keholle työtä. Niinpä yhtäkkiä kristallisoitui vanha haave lähteä polkemaan kotiovelta, ja katsoa minne sitä sitten päätyy.
Viidessä viikossa ehtii polkea vaikka Välimerelle, mutta tahti riippuu siitä millaisia teitä polkee. Ja nyt on ajatus se, että etsimme hiljaisia pieniä reittejä, milellään polkujakin, mutta hiukan rajoittaa se, että mukaan tulee koira peräkärryssä.
Latvian ja Liettuan itäisä syrjäseutuja ainakin sinne Wigryyn. Puolasta sitten etsimään mielenkiintoisia pieniä teitä, saa nähdä itärajaako pitkin vai järviseudulla käyden vai....? Jos suuntaamme Välimerelle, on edessä Tatra-vuoriston ylitys, mikä tuo haasteensa kun parhaimmat solat ovat raskaan liikenteen vilkkaassa käytössä.
Koira on vedetty kärryssä Alppien yli pariin otteeseen Sloveniassa edelliskesänä, mutta se oli kuulema raskasta

Jos oikein innostun, saatan pitää retken ajan muutaman lauseen blogia, ja kenties seuraava kirja kertoo Euroopan hiljaisista teitä, muutaman vuoden projektina. Ja tiet olisivat toki sellaisia, joita voiisvat hyödyntää myös autoilijat päiväretkikohteina.

Jos jollain tulee mieleen sopivia pätkiä polkea, otan ajatuksia mielelläni vastaan!



t.Kaarina

Niin, paluu on sitten vielä oma mietintänsä. Auton vuokraus on ollut toimiva ja halpa sellaisilla pyöräretkillä, missä on pysytty yhden maan sisällä, sillä Euroopassa on sellainen harmittava tapa, että vuokra-auton vienti maan yli toiseen maksaa ihan järjettömästi. Mutta taas Suomen käytännöstä poiketen auton jättö saman maan eri kolkkaan ei maksa mitään.
Joten ideaalitilanne olisi päätyä Saksaan, ja ajaa vuokra-autolla satamaan. Junakaan ei ole pois-suöjettu, mutta koira, peräkärry, fillari ja iso määrä fillarilaukkuja ei ole helppo yhdistelmä ainakaan jos junaa pitää vaihtaa monta kertaa. Sitäkin tehty mutta silloin on ollut ainakin eljä henkeä mukana jolloin on helpompi hoitaa sisään ja ulostulot: yksi ottaa tavaroita vastaan, yksi vahtii niitä ja toiset nostelevat niitä...



t.Kaarina

Hienoa että joku ninnostuu nykymaailmassa. Antakaa mennä!!!  Ja koira ylämäet juoksemaan rinnalla, muutamat ruvet polvessa ja se oppii.

Sloveniassa oli ylämäkiongelmana koiran kanssa se, että oli niin turkasen kuuma ja koiralla suomenlapinkoiran paksu musta turkki alusvilloineen, niin pelättiin sen kuolevan kuumuuteen jos joutuu liikaa ylämäkeä juoksemaan.
En tiedä osaako se lopettaa ajoissa vai vetääkö loppuun saakka...Ja paimenkoirana sen piti juosta lujempaa kuin keliin sopisi sillä sen piti yirittää saada aina edellämenijä kiinni...

Sitten kun mäen jyrkkyys on yli 12% (pahimmillaan oli pari tuntia 18%) on edessä se tilanne että ylös poljetaan kiemurrellen mikä on on melko mahdotonta kun koira on lyhyen tapin päässä pyörän rinnalla...eli noista syistä sitä pidettiin enimmäkseen kärryssä.

Mutta aina sitä jotenkin selvitään



t.Kaarina

Puolan mielenkiintoisista pikkuteistä siis mielellään kuulisin niitä ajaneilta vinkkejä!

Puolassa näyttää olevan kansallispuistoja melko monta ja niitä otetaan reitin varrelle, saas nähdä kuinka kiemeurainen siitä tulee. Houkuttais lähteä Wigryltä itärajaa alas Bialowiezaan tai koukaten Biebrza River-kansallispuiston kautta. Siinä kyllä jäis järvi-Puola väliin...vai jos polkiskin suuren Puolan kierroksen?



t.Kaarina

Rajoittakaaahna jo tuota vastausten ryöppyä, eihän tässä millään ehdi kaikkea lukea

No, semmoista kuitenkin että jos ette ole puolalaisia pikkuteitä ajelleet ettekä kansallispuistoja kolunneet niin oletteko Pohjanmeren rantoja kulkeneet? Eli tietäiskö joku mitkä pätkä tsiellä on yli täyteen buukattuja ja missä on vähemmän turisti-ja hulabaloo-meininki? Kuinkakohan paljon Puolan puolella rantoja, siis ihan rantoja, pitkin kulkee pyörätieverkosto? Ollaan Saksna puolella poljette Sassnitsista Puolaan, ja myös Rügenin saaren länsipuolella, ja koko Saksan ranta on pyörätietä.
Tietäiskö joku?


t.Kaarina

Onhan puolassa pikkuteitä kuljettu, yhdistelmä hieman isompi kuin pp+peräkärry Viimeksi viime viikolla Wigrystä pikkuteitä Druskininkaihin.
Järviseudulla myös menty.
Täytyy vain tunnustaa etten sillä silmällä ole katsellut noita pyöräteitä siellä. Ja taas liikenteen seassa meneminen voi tuntua hurjalta
Tsekeissä on paljon hyviä pyöräteitä , ainakin etelässä , mutta taitaa hypätä ohi alueesta.

Me ollaan tsekit poljettu läpi kahdesti, pohjoisesta etelään melko keskeltä ja sitten länsipää poikki. Hienoja seutuja mutta riivatun paljon 12% mäkiä, mitkä on sillä lailla turhauttavia ettei niillä saavuta mitään...heti kun pääset ylö, laskeudut alas, ja yleensä kylään, niin että vauhti täytyy keskeyttää juuri kun se on parhaimmillaan

Eli tsekit taitaa nyt jäädä:) Kovasti houkuttaa kiertää koko Puola, toki ajatus voi muuttua moneen kertaan meidät tuntien


Tuolta Druskininkiast meidän on ajatus polkea Wigryyn, googlemapsista katselin yhtä ihan pinetä tietä ja mietin mahtaako olla jotain rajoituksi rajan ylityksessä. Tiedätkä saako noilla nurkilla jokaista kärrypolkua menneä rajan yli?


Kiva kun kommentoit!



t.Kaarina

Me ollaan ylitetty rajoja hiekkateitä ajaen Baltiassa ja Bltian ja Puolan raja-asemilla. Ei koskaan ole mitään estettä ylittää rajoja Tiet Puolassa voi olla hyvinkin "pomppuisia" pyörällä ajamiseen

Viisi viikkoa olisi aikaa? Ankarasti joutuu polkemaan. Ajatteko perinteisillä vai oletteko harkinneet sähköavusteiseen siirtymistä. Itellä polttelee jälkimmäinen kovasti mielessä.

Olin ensimmäistä kertaa Puolassa alkukuusta. Ei paljoa joutanut pikkuteitä katselemaan, ainakaan Wigryn ulkopuolella. Etelässä näytti olevan jo korkeuserojakin.

Me ollaan tsekit poljettu läpi kahdesti, pohjoisesta etelään melko keskeltä ja sitten länsipää poikki. Hienoja seutuja mutta riivatun paljon 12% mäkiä, mitkä on sillä lailla turhauttavia ettei niillä saavuta mitään...heti kun pääset ylö, laskeudut alas, ja yleensä kylään, niin että vauhti täytyy keskeyttää juuri kun se on parhaimmillaan

Eli tsekit taitaa nyt jäädä:) Kovasti houkuttaa kiertää koko Puola, toki ajatus voi muuttua moneen kertaan meidät tuntien


Tuolta Druskininkiast meidän on ajatus polkea Wigryyn, googlemapsista katselin yhtä ihan pinetä tietä ja mietin mahtaako olla jotain rajoituksi rajan ylityksessä. Tiedätkä saako noilla nurkilla jokaista kärrypolkua menneä rajan yli?


Kiva kun kommentoit!



t.Kaarina

Kyllä se aika pieni tie mistä mentiin ,mutta liekö sama.

Viisi viikkoa olisi aikaa? Ankarasti joutuu polkemaan. Ajatteko perinteisillä vai oletteko harkinneet sähköavusteiseen siirtymistä. Itellä polttelee jälkimmäinen kovasti mielessä.

Ei kai oikea pp kulkija "höpöpyörää" osta 

Ei sähköavusteisia

Meillä on 29 tuumaiset "bigfoot" maastopyörät keskeltä melko tasaisilla eli hyvin rullaavilla renkailla. Niinpä nuo pomppuiset pikkutiet on ok, leveät polutkin, ainoa hankaloittaja siis tuo koiran kärry. Eikä tietenkään maastossa aja 100 eikä edes 80km päivässä, mutta mennään välillä sitten sujuvampaa tietä, niin matka myös etenee.

Onhan nuo pyörät on paljon raskaammat ajaa kuin maantiepyörät mutta on sitten vapaa menemään minne vain. Ja  niillä kuitenkin on noustu Bernina Pass ylös 2328 m ylös eli ei ne ihan mahdottomat ole  ja kaloreita kuluu eli saa herkutella reissun ajan hyvällä omalla tunnollla, mikä on aika kivaa

Noi mukulakivitiet on kyllä kauhistus, itäisessä Saksassa ollaanpoljettu pahimmillan 30km yhtä putkeä semmoista ja lapset nimitti sen kermanvatkaustieksi ...kieltämättä sen jälkeen olo on kuin tehosekoittimessa käynyt

Jos ihan suorinta reittiä ajaa Tallinnasta Välimerelle niin sen pitäis ehtiiä ihan hyvin 5 viikossa polkemaan, mutta jos haluaa mennä mutkien kautta niin kuin me nyt, ja luultavasti koluta luolia ja kukkuloita matkan varrella, niin ei taideta sinne saakka enää edes ajatella. Nyt on fiilis semmoinen että luonto ja pikkukylät on se, mitä halutaan.
Katsotaan sitten minne päädytään.

Sais koko ajan Balttiassakin kulumaan, mutta täytyy miettiä että pitäiskö jättää sitä "lähimatkailualuetta" osittain jemmaan lyhyempitä reissuja varten.



t.Kaarina

Mä ensiksi ajattelin, että läskipyörällä - mutt sehän olikin bigfoot eikä fatbike.. 

Meikä suihkinut täysjoustolla - mutta ei noita junioreita ole tullut poljetettua kuin ~20km/pvä. Pitää ehtiä näkemään paikkoja. Meillä nuo reissut yleensä kohdistuu "sivistykseen", välissä yleensä jotain huudia. Vähän on tullut ihan peltojen keskellä mentyä Puolassa. Sen sijaan Itämeren vapaita hiekkarantoja on hyvä polkea - kostea hiekka on kovaa. Monessa kohdin vaan on rantsut kovalta tieltä hiekkadyynin takana, että tunkata saa pätkän, ellei joku betoniramppi löydy..

Kyllä Wigryn kulmillakin reitti kulkee..
https://www.openstreetmap.org/#map=13/54.0701/23.0693&layers=C

Mutta Pohjameren rannat vasta ihanteelliset fillarointi. Samoin pyörätiet ja yleensäkin esim. Holllannissa. Keskustoissa omat kaistat ja liikennevalotkin - aivan ehdoton liikkumistapa 

Mutta päivätrippeihin meillä on aina jäänyt kun tuota kotiloakin pitää siirtää.. 

Ei kai oikea pp kulkija "höpöpyörää" osta 

Tekniikka helpottaa elämää. Itellä on tarkoitus päästä eteenpäin mahdollisimman tehokkaasti, silloin tulisi lähdettyäkin herkemmin ja jätettyä auto paikoilleen.

Jostain luin, että Suomessa myydyistä 1% on sähköavusteisia, Hollannissa 20%, Japanissa 30.