Matkakaveri on pois
Vaimoni ja kaverini kaikilla reissuillamme nukkui pois lyhyen, mutta ankaran sairauden murtamana 1.1.2014. Nyt on tyhjä olo. Tuntuu, että yksin reissaaminen on turhaa. Kenelle puhua, keneltä kysyä mielipidettä (tai kuulla se kysymättäkin), kenen kanssa istua iltaa autossa tai markiisin alla, käydä mielenkiintoisissa paikoissa, kenen kanssa suunnitella tulevia reissuja?
Matkasimme yhdessä ensin matkailuautolla, sitten vaunulla ja nyt oli suunnitelmissa reissut vereksellä autolla. Yksi yö nukuttiin kotipihalla kokeeksi, yksi reissu tehtiin ja sitten hän lähti.
Vaikka sairaus tiedettiin vakavaksi, lähtö tuli äkkiä ja yllättäen. Miettiessämme syksyllä hankitaanko m-auto vai laitetaanko koko hanke jäihin, vaimo oli sitä mieltä, että ehdottomasti hankitaan. Ja haave toteutettiin. Hän ei halunnut ajatuksissaankaan antaa periksi.
Yhden neuvon voin antaa: rakastakaa yhteisen elämänne jokaista päivää, tässä ja nyt, niin arkea kuin juhlaa.
Kauniit muistot ja lapset auttavat pahimman yli, näin toivon.
Syvin osanottoni.
