Surkuttelemaan ei auta jäädä ja elää pitää täysillä, ainakin meillä tehdään niin. Jos jää voivottelemaan, niin varmuudella kupsahtaa ennen aikojaan.
Näin on
Ja täysillä
En oo uskovainen mutta jokainen päivä on sitten vissiinkin se lahja. Nukkumaan
ei pitäis mennä riidoissa. Kovia tarinoita täällä.Omat lentsut ym.kehon jäsentenviat tuntuvat mitättömiltä.
Toisaalta kipu ja sairaus on henk.koht.kokemus ja sitä pitää arvostaa. Varmaan siinä kuolemantuomion jälkeen menee hetki
että säikähdykseltä tajuaa alkaa elämään eikä vello sairaudessa eikä masennu. Omaisilla ISO rooli tuolloin.
Toivotan hyvää lauantaita terveille kuin sairaillekkin
Niin ja selkäkivut alkaa olla
voitettu joten hyvää kuuluu