Aihe: Mitäs kuuluu?

Kommentoida  saa ne, jotka on sekä syövän, että influenssan sairastanut.

Onko sulla lääkitys pielessä tänään? Vai onko sinut nimetty valvojaksi ja palstan poliisiksi, minun ymmärtääkseni nuo asiat hoitaa muut.

 

Syöpään suhtautuminen on Suomessa vielä syvältä. Sydäriin kun kuolee kertapotkaisulla, niin todetaan että kävi niin. Syövästä sentään yleensä parantuu. Lintuinfluenssaan voi yhtä lailla kuolla.

Molemmat vanhempani kuolivat sydäriin, kumpikaan ei laakista vaan äidillä taisi olla 5 joka vei ja isällä 3. Molemmat asuivat kotona viimeiseen asti ja pärjäsivät omatoimisesti, äitini lähti 85 vuotiaana ja isäni oli täyttänyt 90.

Ystävä ja tuttavapiirissä on syövästä parantuneita ja myös sellaisia jotka siihen on menehtyneet.  Lääketide kehittyy koko ajan ja mikäli suomessa pystytään pitämään yllä julkista sairaanhoitoa yhä useampi sydärin tai syövän saanut pystytään pelastamaan.

Ei se ketään lohduta jos x% jotain sairausta potenut pystytään pelastamaan jos se läheinen tai omainen ei kuulu siihen joukkoon.

Ja sain minäkin 2V sitten sydänkohtauksen ja tässä kirjottelen...

Sama juttu oli mullakin 5v sitten.Sairaalan "putkimiehet"rassas röörit auki,senjälkeen ok.

Sama juttu oli mullakin 5v sitten.Sairaalan "putkimiehet"rassas röörit auki,senjälkeen ok.

Mullekin tehtiin pallonlaajennus...

Mulle tuli 2stenttiä .Oikeasta nivustaipeesta lähtivät suoneen. Sain seurata koko ajan toimitusta
monitorista.Kumpiko han on läheisille suurempi shokki äkkilähtö vai hidas, syövässä ehtii hyvästellä
läheisensä.

Mulle tuli 2stenttiä .Oikeasta nivustaipeesta lähtivät suoneen. Sain seurata koko ajan toimitusta
monitorista.Kumpiko han on läheisille suurempi shokki äkkilähtö vai hidas, syövässä ehtii hyvästellä
läheisensä.

Mulle tuli yksi stentti,ja oikeasta kädestä mentiin pumppuun..Ja oikealla puolella on vielä tukos,saa nähdä koska tulee noutaja...
http://fi.wikipedia.org/wiki/Stentti

Mulle tuli 2stenttiä .Oikeasta nivustaipeesta lähtivät suoneen. Sain seurata koko ajan toimitusta
monitorista.Kumpiko han on läheisille suurempi shokki äkkilähtö vai hidas, syövässä ehtii hyvästellä
läheisensä.

Isä kärsi ja kitui viisi vuotta syövän kourissa kunnes maksa ja munuaiset petti vahvan kipulääkityksen johdosta.
Kyllä vierestä näki että oli aika tiukka viisi vuotinen äitille. Isä kotiin aina kun oli mahdollista ja sitten taas mentiin puupää-autolla sairaalaan.

Ja kun isä kuoli meni viitisen vuotta kun minulta otettiin vasemmasta keuhkosta vartti pois.
Ja taas äitee meni pitkin seiniä, kun jäi isän kärsimysten jälkeen aika säikyksi syövän kanssa.
Itse ajattelisin että jaloilta lähtee, olisi tilanne helpompi omaisille. Mutta tiedä häntä.

Uskon että tullee aikanaan jossain muodossa,eipä sitä surra! Yhtä asiaa ihmettelen,kun sanotaan
että parhaat lähtee ensin,niin minkä pirun tähden mä olen vielä täällä kohta kahdeksankymppisenä .

Isä kärsi ja kitui viisi vuotta syövän kourissa kunnes maksa ja munuaiset petti vahvan kipulääkityksen johdosta.
Kyllä vierestä näki että oli aika tiukka viisi vuotinen äitille. Isä kotiin aina kun oli mahdollista ja sitten taas mentiin puupää-autolla sairaalaan.

Ja kun isä kuoli meni viitisen vuotta kun minulta otettiin vasemmasta keuhkosta vartti pois.
Ja taas äitee meni pitkin seiniä, kun jäi isän kärsimysten jälkeen aika säikyksi syövän kanssa.
Itse ajattelisin että jaloilta lähtee, olisi tilanne helpompi omaisille. Mutta tiedä häntä.

Siinä sen näkee että syvältä raapaisee,niin syvältä ettei sitä ymmärrä ellei ole kokenut.
Kannattaa näissä jorinoissa kunnioittaa toisen sairautta ja omaisten kärsimyksiä siinä
sairauden mukana. Niin, jos empatiakyky puuttuu tai on umpikatkeroitunut niin eihän
se kunnioittaminen helppoa ole 

Minä harvoin kirjoittelen tänne mutta nyt sen verran riipasi sydämestä tämän tietyn henkilön kirjoitus ettei voi ymmärtää...olen vierestä kattonut kun äitini kuoli syöpään, vuosi diagnoosin jälkeen kuoli ja vain 55 vuotiaana, ei ryypännyt, ei tupakoinut mut näin kävi...vierestä katsoin ja loppuun asti tukena olin ja jos olisi ollut mahdollisuus niin INFLUENSSAN olisin hänelle suonut, olisi ollut suurempi mahdollisuus parantua...onnekkaa t selviävät syövästä, kaikille ei lääkitys tehoa...en pahimmalle vihamiehellekkään toivo sellaisia kärsimyksiä joita sain äitini vieressä katsoa...kannattais i muistaa ettemme tiedä kukaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan, joskus voi osua pilkka omaan nilkkaan 

2009 vuonna ajamani kolarin yhteydessä minulla huomattiin/todettiin 30 vuotiaana pahanlaatuinen syöpä. Lääkäri kertoi juhannuksen alla ettei joulupukkia tarvitse enää nähdä. Viime heinäkuussa yhtenä lauantaiaamuna sain infarktin. Tässä kuitenkin vielä porskutellaan. Kesän jälkeen ajattelin, että saapa nähdä saanko 40 mittariin. Minulla on 2 vuotias tytär, jonka "iltarukouksissani" toivon kasvana hieman isommaksi ennenkuin isä kupsahtaa. Summa summarum on, että aika p*ska vertaus tuo syöpä versus influenssa:(

Beedron tarina kopsahti kuin nuija päähän.
Toivottavasti saat elää laadukkaasti mahdollisimman pitkään, ja nauttia täysin siemauksin jokaisesta hetkestä. Ei tähän voi oikein mitään sanoa.

2009 vuonna ajamani kolarin yhteydessä minulla huomattiin/todettiin 30 vuotiaana pahanlaatuinen syöpä. Lääkäri kertoi juhannuksen alla ettei joulupukkia tarvitse enää nähdä. Viime heinäkuussa yhtenä lauantaiaamuna sain infarktin. Tässä kuitenkin vielä porskutellaan. Kesän jälkeen ajattelin, että saapa nähdä saanko 40 mittariin. Minulla on 2 vuotias tytär, jonka "iltarukouksissani" toivon kasvana hieman isommaksi ennenkuin isä kupsahtaa. Summa summarum on, että aika p*ska vertaus tuo syöpä versus influenssa:(

Jotenkin mä nään itteni tossa sun kirjoituksessa.

2008 kävin hakemassa lääkäriltä todistusta
ajokortin uusimista varten. Tuttuja oltiin
ja kysyi tehtäisko kunnon tarkastus ukosta.

No, siitä se alkoi syövän torjunta ja nyt jatkuu
toisen hoidolla.

Elinaikaa annettiin ensin viis vuotta.

Itse tunnen olevani täysin terve ja hyvinvoiva.

Olenkin päättänyt elää vielä 22 vuotta ja sen jälkeen
vaunu joutaa riiviöille.

Flunssaakin on ollut välillä.

Vakava aihe ja toisilla liiankin konkreettinen.Tiett y puhuminen helpottaa mutta aiheen vakavuuden kanssa ei mielestäni pitäisi vähätellä eikä suinkaan olla arvostamatta kenenkään taudin kanssa tapelleen kokemuksia ja niistä siinneitä ajatuksia ja muutenkin ehkä nöyränä hiljentyä,,,,,on aika elää,on aika kuolla,-nautitaan väliajasta.

Vakava aihe ja toisilla liiankin konkreettinen.Tiett y puhuminen helpottaa mutta aiheen vakavuuden kanssa ei mielestäni pitäisi vähätellä eikä suinkaan olla arvostamatta kenenkään taudin kanssa tapelleen kokemuksia ja niistä siinneitä ajatuksia ja muutenkin ehkä nöyränä hiljentyä,,,,,on aika elää,on aika kuolla,-nautitaan väliajasta.

Surkuttelemaan ei auta jäädä ja elää pitää täysillä, ainakin meillä tehdään niin. Jos jää voivottelemaan, niin varmuudella kupsahtaa ennen aikojaan.