Sangen lupsakkaa eloa ja oloa, täällä metsän keskellä. Kun tässä jutustellaan aamuherätyksistä, niin meillä pruukataan nousta ennen kuin kukot laulaa, eli klo neljä aamulla. Ja sehän tässä pohjolan elossa on sangen muikeaa, että meillä eläkeläisillä ei ole mitään väliä ajan suhteen näin talvella, kun kuiteskin aina on yhtä pimee.
Toista e elo ja olo on tuolla Välimeren maisemissa, jossa tällaisesta ei tiedä yhtikäs mitään.
Tämä harmaus (pimeys) on niin vahvaa, että meilkein veitsellä voisi leikata siivun
Mutta,,,,,
Nyt on lihaklöntsä tuupattuna leivinuuunin sisuksiin, odottamaan pois ottamisen otollista hetkeä.
Tänään aamusella kävi traktori pyörähtämässä maisemissa, joten tie ulkomaailmaan on nyt sitten apposen auki. Voi kauhistus
Kaksi viikkoa, ilman että on nähnyt ketään ihmisotusta, kuten myöskin toisinpäin, saattaa olla TAAS suorituksista hurjin tässä kuussa.
Mutta eiköhän sitä tuostakin piinasta selviä
Kaikkea hyvää ja kivaa teille jokaiselle