Oli pientä pakkasta ja yöllä oli satanut pari senttiä pehmoista lunta kun astelin aamulenkillä. Pari kulkijaa oli mennyt ja aiemmin jättäen jälkiä peräänsä.
Kiersin hieman pidemmän lenkin ja tullessani takaisin kotiinpäin, näin edelläni kulkeneet tutut jäljet. Askelpituus oli sama samoin kuin itselläni ja ”aurauskulma” myös. Ehkä askel oli kuitenkin matalampi, mutta paikassa olikin vastamäkeä ja paluumatka kyseessä. Omat jälkeni.
Tunnen jälkeni harvinaisista lenkkeilijän kengistä. Niissä on erillinen kanta keskellään pyöreä kuvio. Kengän etuosa on taas leveälestinen ja kuvio erityisen pitävä lumella ja kumiseos myös jäällä. Niissä on naulasuoja pohjassa, tukeva kärkiosa ja vetoketju.
Mutta enhän minä ole tuosta voinut kulkea ennen itseäni?
Ei se ole mahdollista. Lähdin seuraamaan jälkiä ja ne johdattivat kotiin päin ja koukkasivat viime tipassa oikeaan ja naapuriin. Hän oli ostanut hyvät talvisaappaat. Koko sellainen, että kesällä pidetään pohjallista ja talvella mahtuu villasukka jalkaan.
Joululahjaksi suosittelen keski-ikäisille ja vanhemmille tosimiehille noita talvi/ patikointi -saappaita
http://www.sievinet.fi/product_catalog.php?c=21&page=2