TD, osanottoni ja jaksamista sinulle.

Tiedän täsmälleen, miltä tuntuu, mutta nämä ovat
elämaän tosiasiota, joihin pitää vain sopeutua.
Noin kaksi kuukautta sitten saatoin äitini hautaan
ja n. puolitoista vuotta sitten isäni. Ei ollut helppoa
kummallakaan kohdalla.

TD, osanottoni ja jaksamista sinulle.

Tiedän täsmälleen, miltä tuntuu, mutta nämä ovat
elämaän tosiasiota, joihin pitää vain sopeutua.
Noin kaksi kuukautta sitten saatoin äitini hautaan
ja n. puolitoista vuotta sitten isäni. Ei ollut helppoa
kummallakaan kohdalla.

Kiitos! Totta puhut jotta ei ole helppoja asioita,mutta elämän on jatkuttava,mikä on tosi asia,kukin sit vuorollaan,kun se aika koittaa..

Tiplomaatille osanotto Kaijapasilastakin. Noi on aina rankkoja juttuja. Meilläkin kipuillaan edelleen Pasin äidin ja mun isän kuolemaa, vaikka niistä on jo aikaa. Silleen hyvä, että toisella tuoreessa muistissa, niin osaa tukea toista.
Viimeksi tänään muistelin munuaissyöpään kuollutta duunikaveria. Just alle 50v. Vittumainen jätkä, mutta tippa tuli silmään. Ei nää oo koskaan kivoja juttuja.

Tiplomaatille osanotto Kaijapasilastakin. Noi on aina rankkoja juttuja. Meilläkin kipuillaan edelleen Pasin äidin ja mun isän kuolemaa, vaikka niistä on jo aikaa. Silleen hyvä, että toisella tuoreessa muistissa, niin osaa tukea toista.
Viimeksi tänään muistelin munuaissyöpään kuollutta duunikaveria. Just alle 50v. Vittumainen jätkä, mutta tippa tuli silmään. Ei nää oo koskaan kivoja juttuja.

Kiitos,ja vielä ortodoksi hautajaiset jossa arkku auki...

  ortodoksi hautajaiset jossa arkku auki...

Ne on oikeat hautajaiset, eikä kylmät rahapapin suorittamat jorinat ennen kaffeeta. Monesti myös "tavallisissa" hautajaisissa, on ennen arkun tuomista, tilaisuus käydä antamassa jäähyväiset vainajalle avoimen arkun äärellä.
Jos lähimmäisen näkeminen elämän lopputtua ei miellytä, eikä halua kohdata vainajaa avonaisen arkun äärellä, voi mennä välinpitämättömästi ohi.
Kuolema on väistämättömästi meillä kaikilla edessä ennemmin tai myöhemmin. On helpompi, että olemme valmiita kohtaamaan sen.
Ne tunteet jotka nousee hautajaisissa on syvät ja luonnolliset. Hautajaiset on koskettavat ja kaunis tilaisuus.

Tämän kirjoitus oli helppo kirjoittaa. Jos olisi lapsen hautajaisista kysymys, sanat loppuisi. 

Ne on oikeat hautajaiset, eikä kylmät rahapapin suorittamat jorinat ennen kaffeeta. Monesti myös "tavallisissa" hautajaisissa, on ennen arkun tuomista, tilaisuus käydä antamassa jäähyväiset vainajalle avoimen arkun äärellä.
Jos totuus ei miellytä, eikä halua kohdata vainajaa avonaisen arkun äärellä, voi mennä välinpitämättömästi ohi.
kuolema on väistämättömästi meillä kaikilla edessä ennemmin tai myöhemmin. On luonnollisempaa, että olemme valmiita kohtaamaan sen.
Ne tunteet jotka nousee hautajaisissa on syvät ja luonnolliset. Hautajaiset on koskettavat ja kaunis tilaisuus.

Tämän kirjoitus oli helppo kirjoittaa. Jos olisi lapsen hautajaisista kysymys, sanat loppuisi. 

Näin se muuten on. Puhut asiaa.

Höpöltä hyvää tekstiä! Näin se menee.
Olin ekaluokkalainen isän äidin kuollessa. Olisi ollut mahdollisuus nähdä "Kiikan Mummu" arkussa. Äiti nosti metelin, että lapset ei lähde tähän juttuun mukaan.
Mä en ole eläisseäni nähnyt kuollutta. Olen väistänyt nää jutut ihan pelkuruuttani.. Mun exä kävi isän kanssa katsomassa äitiä, kun mä vedin tupakkaa kadun varressa ja paruin. Oli ollut rankka tapaaminen. Isääkään en nähnyt kuolleena. Enkä halunnutkaan.
Tiedän, että olen raukkamainen pelkuri. Mä jopa yritän unohtaa viimeisen tapaamisen isän kanssa ja muistella sitä edellistä, jolloin isä oli vielä se mun tuntema ihminen

Höpöltä hyvää tekstiä! Näin se menee.
Olin ekaluokkalainen isän äidin kuollessa. Olisi ollut mahdollisuus nähdä "Kiikan Mummu" arkussa. Äiti nosti metelin, että lapset ei lähde tähän juttuun mukaan.
Mä en ole eläisseäni nähnyt kuollutta. Olen väistänyt nää jutut ihan pelkuruuttani.. Mun exä kävi isän kanssa katsomassa äitiä, kun mä vedin tupakkaa kadun varressa ja paruin. Oli ollut rankka tapaaminen. Isääkään en nähnyt kuolleena. Enkä halunnutkaan.
Tiedän, että olen raukkamainen pelkuri. Mä jopa yritän unohtaa viimeisen tapaamisen isän kanssa ja muistella sitä edellistä, jolloin isä oli vielä se mun tuntema ihminen

Et ole pelkuri, koska se katsomisen muisto voi olla traumaattinen. On parempi muistaa hänet sellaisena kuin olet tottunut.

Höpöltä hyvää tekstiä! Näin se menee.
Olin ekaluokkalainen isän äidin kuollessa. Olisi ollut mahdollisuus nähdä "Kiikan Mummu" arkussa. Äiti nosti metelin, että lapset ei lähde tähän juttuun mukaan.
Mä en ole eläisseäni nähnyt kuollutta. Olen väistänyt nää jutut ihan pelkuruuttani.. Mun exä kävi isän kanssa katsomassa äitiä, kun mä vedin tupakkaa kadun varressa ja paruin. Oli ollut rankka tapaaminen. Isääkään en nähnyt kuolleena. Enkä halunnutkaan.
Tiedän, että olen raukkamainen pelkuri. Mä jopa yritän unohtaa viimeisen tapaamisen isän kanssa ja muistella sitä edellistä, jolloin isä oli vielä se mun tuntema ihminen

Et suinkaan ole. Isät on isiä vaikka joskus tuntuu toiselta.

Minun isä oli mahtava vaikka olikin joskus perhettä kohtaan
vaikea.

Aika kultaa muistot.

Et ole pelkuri, koska se katsomisen muisto voi olla traumaattinen. On parempi muistaa hänet sellaisena kuin olet tottunut.

Mun exä tosiaan kävi katsomassa mun  syöpään kuolleen äidin. Sekin oli tietty oma kokemuksensa, mutta vielä pahempi tuntui olevan, kun niiden osaston sairaslomalla oleva proffa (Otaniemessä) oli tullut käymään ja näyttänyt just samalta, kuin äiti. Exä oli aika lamaantunut, kun se pystyi lukemaan kuoleman merkit proffan kasvoilta.

Ne on oikeat hautajaiset, eikä kylmät rahapapin suorittamat jorinat ennen kaffeeta. Monesti myös "tavallisissa" hautajaisissa, on ennen arkun tuomista, tilaisuus käydä antamassa jäähyväiset vainajalle avoimen arkun äärellä.
Jos lähimmäisen näkeminen elämän lopputtua ei miellytä, eikä halua kohdata vainajaa avonaisen arkun äärellä, voi mennä välinpitämättömästi ohi.
Kuolema on väistämättömästi meillä kaikilla edessä ennemmin tai myöhemmin. On helpompi, että olemme valmiita kohtaamaan sen.
Ne tunteet jotka nousee hautajaisissa on syvät ja luonnolliset. Hautajaiset on koskettavat ja kaunis tilaisuus.

Tämän kirjoitus oli helppo kirjoittaa. Jos olisi lapsen hautajaisista kysymys, sanat loppuisi. 

Olen kyllä käynyt ruumishuoneella katsomassa isän mummoa ja antanut vielä pusun..

Minä kävin katsomassa
niin isää, kuin äitiäkin
ja olin onnellinen vaikka itkinkin
kun äitiäni katsoin
hän hymyili 
en ole koskaan ennen nähnyt
että vainaja hymyilee
mutta äiti oli niin onnellinen
kun pääsi isän kanssa taivaankotiin
isä poistui helmikuussa ja äiti huhtikuussa 04
rankaa se oli ja on kova ikävä vieläkin
vaikka tuosta jo aikaa 10 v ...

Niska jäykkänä  ilman buranaa messisäls vapaapäivää Kottaraisen kans vietttäen, sitt niille kaksmielisille , en yrittäny viagraa niellä ilman vettä joten niskan jäykkyys ei johu siitä 

 Niska jäykkänä  ilman buranaa messisäls vapaapäivää Kottaraisen kans vietttäen, sitt niille kaksmielisille , en yrittäny viagraa niellä ilman vettä joten niskan jäykkyys ei johu siitä 

Heh heh , tätäpä vitsausta en ole aiemmin kuullut =)

Hyvää kuuluu.Persiin alla oma sänky ja koiruudet käden ulottuvilla,mamma nukkuu sikeästi kun olen kotona turvana.

Kyllä se vaan niin on kun työmaa on tuolla toisaalla niin vapaa-aikana alkaan ahistaan ja kiire kotio kasvaa.Se kodin merkitys on niin valtava ettei sitä tajua muuta kuin poissaollessa....
Kotiin on aina niin hyvä tulla!...                 t migel