Kirjoittaja
Aihe: Mitäs kuuluu? (Luettu 615279 kertaa)
« Vastaus #4141 : 27.09.2014 kello on 17:17 »
TD, osanottoni ja jaksamista sinulle.
Tiedän täsmälleen, miltä tuntuu, mutta nämä ovat elämaän tosiasiota, joihin pitää vain sopeutua. Noin kaksi kuukautta sitten saatoin äitini hautaan ja n. puolitoista vuotta sitten isäni. Ei ollut helppoa kummallakaan kohdalla.
Kiitos! Totta puhut jotta ei ole helppoja asioita,mutta elämän on jatkuttava,mikä on tosi asia,kukin sit vuorollaan,kun se aika koittaa..
« Vastaus #4142 : 27.09.2014 kello on 20:32 »
Tiplomaatille osanotto Kaijapasilastakin. Noi on aina rankkoja juttuja. Meilläkin kipuillaan edelleen Pasin äidin ja mun isän kuolemaa, vaikka niistä on jo aikaa. Silleen hyvä, että toisella tuoreessa muistissa, niin osaa tukea toista. Viimeksi tänään muistelin munuaissyöpään kuollutta duunikaveria. Just alle 50v. Vittumainen jätkä, mutta tippa tuli silmään. Ei nää oo koskaan kivoja juttuja.
« Vastaus #4143 : 27.09.2014 kello on 20:38 »
Tiplomaatille osanotto Kaijapasilastakin. Noi on aina rankkoja juttuja. Meilläkin kipuillaan edelleen Pasin äidin ja mun isän kuolemaa, vaikka niistä on jo aikaa. Silleen hyvä, että toisella tuoreessa muistissa, niin osaa tukea toista. Viimeksi tänään muistelin munuaissyöpään kuollutta duunikaveria. Just alle 50v. Vittumainen jätkä, mutta tippa tuli silmään. Ei nää oo koskaan kivoja juttuja.
Kiitos,ja vielä ortodoksi hautajaiset jossa arkku auki...
« Vastaus #4144 : 27.09.2014 kello on 20:57 »
ortodoksi hautajaiset jossa arkku auki...
Ne on oikeat hautajaiset, eikä kylmät rahapapin suorittamat jorinat ennen kaffeeta. Monesti myös "tavallisissa" hautajaisissa, on ennen arkun tuomista, tilaisuus käydä antamassa jäähyväiset vainajalle avoimen arkun äärellä. Jos lähimmäisen näkeminen elämän lopputtua ei miellytä, eikä halua kohdata vainajaa avonaisen arkun äärellä, voi mennä välinpitämättömästi ohi. Kuolema on väistämättömästi meillä kaikilla edessä ennemmin tai myöhemmin. On helpompi, että olemme valmiita kohtaamaan sen. Ne tunteet jotka nousee hautajaisissa on syvät ja luonnolliset. Hautajaiset on koskettavat ja kaunis tilaisuus. Tämän kirjoitus oli helppo kirjoittaa. Jos olisi lapsen hautajaisista kysymys, sanat loppuisi.
« Vastaus #4145 : 27.09.2014 kello on 20:59 »
Ne on oikeat hautajaiset, eikä kylmät rahapapin suorittamat jorinat ennen kaffeeta. Monesti myös "tavallisissa" hautajaisissa, on ennen arkun tuomista, tilaisuus käydä antamassa jäähyväiset vainajalle avoimen arkun äärellä. Jos totuus ei miellytä, eikä halua kohdata vainajaa avonaisen arkun äärellä, voi mennä välinpitämättömästi ohi. kuolema on väistämättömästi meillä kaikilla edessä ennemmin tai myöhemmin. On luonnollisempaa, että olemme valmiita kohtaamaan sen. Ne tunteet jotka nousee hautajaisissa on syvät ja luonnolliset. Hautajaiset on koskettavat ja kaunis tilaisuus.
Tämän kirjoitus oli helppo kirjoittaa. Jos olisi lapsen hautajaisista kysymys, sanat loppuisi.
Näin se muuten on. Puhut asiaa.
« Vastaus #4146 : 27.09.2014 kello on 21:07 »
Höpöltä hyvää tekstiä! Näin se menee. Olin ekaluokkalainen isän äidin kuollessa. Olisi ollut mahdollisuus nähdä "Kiikan Mummu" arkussa. Äiti nosti metelin, että lapset ei lähde tähän juttuun mukaan. Mä en ole eläisseäni nähnyt kuollutta. Olen väistänyt nää jutut ihan pelkuruuttani.. Mun exä kävi isän kanssa katsomassa äitiä, kun mä vedin tupakkaa kadun varressa ja paruin. Oli ollut rankka tapaaminen. Isääkään en nähnyt kuolleena. Enkä halunnutkaan. Tiedän, että olen raukkamainen pelkuri. Mä jopa yritän unohtaa viimeisen tapaamisen isän kanssa ja muistella sitä edellistä, jolloin isä oli vielä se mun tuntema ihminen
« Vastaus #4147 : 27.09.2014 kello on 21:11 »
Höpöltä hyvää tekstiä! Näin se menee. Olin ekaluokkalainen isän äidin kuollessa. Olisi ollut mahdollisuus nähdä "Kiikan Mummu" arkussa. Äiti nosti metelin, että lapset ei lähde tähän juttuun mukaan. Mä en ole eläisseäni nähnyt kuollutta. Olen väistänyt nää jutut ihan pelkuruuttani.. Mun exä kävi isän kanssa katsomassa äitiä, kun mä vedin tupakkaa kadun varressa ja paruin. Oli ollut rankka tapaaminen. Isääkään en nähnyt kuolleena. Enkä halunnutkaan. Tiedän, että olen raukkamainen pelkuri. Mä jopa yritän unohtaa viimeisen tapaamisen isän kanssa ja muistella sitä edellistä, jolloin isä oli vielä se mun tuntema ihminen
Et ole pelkuri, koska se katsomisen muisto voi olla traumaattinen. On parempi muistaa hänet sellaisena kuin olet tottunut.
« Vastaus #4148 : 27.09.2014 kello on 21:14 »
Höpöltä hyvää tekstiä! Näin se menee. Olin ekaluokkalainen isän äidin kuollessa. Olisi ollut mahdollisuus nähdä "Kiikan Mummu" arkussa. Äiti nosti metelin, että lapset ei lähde tähän juttuun mukaan. Mä en ole eläisseäni nähnyt kuollutta. Olen väistänyt nää jutut ihan pelkuruuttani.. Mun exä kävi isän kanssa katsomassa äitiä, kun mä vedin tupakkaa kadun varressa ja paruin. Oli ollut rankka tapaaminen. Isääkään en nähnyt kuolleena. Enkä halunnutkaan. Tiedän, että olen raukkamainen pelkuri. Mä jopa yritän unohtaa viimeisen tapaamisen isän kanssa ja muistella sitä edellistä, jolloin isä oli vielä se mun tuntema ihminen
Et suinkaan ole. Isät on isiä vaikka joskus tuntuu toiselta. Minun isä oli mahtava vaikka olikin joskus perhettä kohtaan vaikea. Aika kultaa muistot.
« Vastaus #4149 : 27.09.2014 kello on 21:16 »
Et ole pelkuri, koska se katsomisen muisto voi olla traumaattinen. On parempi muistaa hänet sellaisena kuin olet tottunut.
Mun exä tosiaan kävi katsomassa mun syöpään kuolleen äidin. Sekin oli tietty oma kokemuksensa, mutta vielä pahempi tuntui olevan, kun niiden osaston sairaslomalla oleva proffa (Otaniemessä) oli tullut käymään ja näyttänyt just samalta, kuin äiti. Exä oli aika lamaantunut, kun se pystyi lukemaan kuoleman merkit proffan kasvoilta.
« Vastaus #4150 : 28.09.2014 kello on 10:33 »
Ne on oikeat hautajaiset, eikä kylmät rahapapin suorittamat jorinat ennen kaffeeta. Monesti myös "tavallisissa" hautajaisissa, on ennen arkun tuomista, tilaisuus käydä antamassa jäähyväiset vainajalle avoimen arkun äärellä. Jos lähimmäisen näkeminen elämän lopputtua ei miellytä, eikä halua kohdata vainajaa avonaisen arkun äärellä, voi mennä välinpitämättömästi ohi. Kuolema on väistämättömästi meillä kaikilla edessä ennemmin tai myöhemmin. On helpompi, että olemme valmiita kohtaamaan sen. Ne tunteet jotka nousee hautajaisissa on syvät ja luonnolliset. Hautajaiset on koskettavat ja kaunis tilaisuus.
Tämän kirjoitus oli helppo kirjoittaa. Jos olisi lapsen hautajaisista kysymys, sanat loppuisi.
Olen kyllä käynyt ruumishuoneella katsomassa isän mummoa ja antanut vielä pusun..
« Vastaus #4151 : 28.09.2014 kello on 10:46 »
Minä kävin katsomassa niin isää, kuin äitiäkin ja olin onnellinen vaikka itkinkin kun äitiäni katsoin hän hymyili en ole koskaan ennen nähnyt että vainaja hymyilee mutta äiti oli niin onnellinen kun pääsi isän kanssa taivaankotiin isä poistui helmikuussa ja äiti huhtikuussa 04 rankaa se oli ja on kova ikävä vieläkin vaikka tuosta jo aikaa 10 v ...
« Vastaus #4152 : 28.09.2014 kello on 11:35 »
Niska jäykkänä ilman buranaa messisäls vapaapäivää Kottaraisen kans vietttäen, sitt niille kaksmielisille , en yrittäny viagraa niellä ilman vettä joten niskan jäykkyys ei johu siitä
« Vastaus #4153 : 28.09.2014 kello on 12:32 »
Niska jäykkänä ilman buranaa messisäls vapaapäivää Kottaraisen kans vietttäen, sitt niille kaksmielisille , en yrittäny viagraa niellä ilman vettä joten niskan jäykkyys ei johu siitä Heh heh , tätäpä vitsausta en ole aiemmin kuullut =)
« Vastaus #4154 : 28.09.2014 kello on 23:28 »
Hyvää kuuluu.Persiin alla oma sänky ja koiruudet käden ulottuvilla,mamma nukkuu sikeästi kun olen kotona turvana. Kyllä se vaan niin on kun työmaa on tuolla toisaalla niin vapaa-aikana alkaan ahistaan ja kiire kotio kasvaa.Se kodin merkitys on niin valtava ettei sitä tajua muuta kuin poissaollessa.... Kotiin on aina niin hyvä tulla!... t migel
|