Aihe: Mitäs kuuluu?

Täälä varuskunta alueella jossa asun on niin mukava seurata poikia,kun kesällä marsivat ampumaradalle mutta eipäs ole näkynyt marssi jonoa,kun lunta tuli maahan enkä ole yhdenkään nähnyt hiihtävän vievät varmaan autolla ampumaradalle et ei tule liikaa rasituttua ;DEnnen mentiin kesällä pyörällä tai jalan ja talvella suksilla.Niin se aika muuttuu

10 kk? En muista sellaista palvelusaikaa olleen ihan vähään aikaan. No tuossa ajassa tuskin olet ehtinyt sitä parasta Puolustusvoimien johtamiskoulutusta saada.

Taidan olla Tsahkalin kanssa noin samaa vuosikertaa. 60-luvulla oli jonkun aikaa säästösyistä muutamia ikäluokkia, jotka kävivät 10kk. Kyllä se sen aiheutti, että riittävän päteviä johtajia ei silloin tullut. Lähtiessämme intistä, ei annettu niin paljoa ylennyksiä kuin yleensä. Ja se kerrottiin meille.

En minä ylpeile,enkä halua korostaa armeija koulutustani,olipahan sen ajan kokemus,hyödyllinen, nyt EVP !!

Lisään vielä: Minulla on elin ikäinen salassapito asioista,joskus tuntuu,että taakka on liian suuri,ei mahda mitään!!

Lisään vielä: Minulla on elin ikäinen salassapito asioista,joskus tuntuu,että taakka on liian suuri,ei mahda mitään!!

Eiköhä ne tossa itänaapurissa tiedä patruunan tarkkuudella mitä täällä on

Eiköhä ne tossa itänaapurissa tiedä patruunan tarkkuudella mitä täällä on

Tarkoitan elektroniikkaa!!

Minulla on pariin paikkaan suomessa tunneleihin,missä salaista teknikkaa,turvakoodi pääsyyn,haluaisin irti,mutta ei pääse!!!

Itse menin turkuun 15.7 -67  2 ervk,eli erilliseen viestikomppaniaan ,jossa palvelusaika oli 11 kk kaikille  .Tuolloin kuitenkin valtion säästötoimista johtuen oli nipistetty alusta kuukausi pois ,eli palvelus olisi normaalisti alkanut 15.6. Komppania oli suhteellisen pieni jossa koulutettiin  vain joko puhelin tai radiopuolen miehiä. Itse lukeuduin titityykokeen perusteella jälkimmäisiin.
Alokasaika sujui suurinpiirtein puoliksi kenttäharjoitusten ja puoliksi luokassa titausta opetellen.
Suurin osa titariporukasta oli vain  mukana olosuhteiden pakosta ,eikä isompaa halua oppimiseen näyttänyt olevan. Itse olin kyllä kiinnostunut oppimaan kyseistä alaa ja loppuviimeksi suoritinkin ensimmäisen luokan radioviestittäjätut kinnon.Vain 3 tai 4 koko porukasta siis oman ikäluokkani titareista sai sen suoritettua. Kokeeseen kuului  otto ja antokoe ,80merkkiä/min. ja kalusto sekä radioliikennekoe. Muistan että jännitin aika lailla sitä liikennekoetta ja olinkin lähes varma että reputin ,mutta sain sen kuitenkin läpi.
Tuo 10 kk aika meni mielestäni suht. nopeasti ,koska jokaiselle päivälle oli ohjelmaa,paitsi aivan viimeinen neljännes oli suht rentoa oleilua kun uudet alokkaat oli saapuneet ja vanhojen kenttäkoulutus koulutus oli jo historiaa.
Mukaviakin muistoja armeija-ajasta jäi joskin niitä vähemmänkin mukavia. Mukavaa oli eritoten
huomata oma kehityksensä ja se miten noinkin lyhyessä ajassa voi oppia niin paljon uusia asioita joista ei ennekkoon tiennyt mitään. Vähemmän mukavaa oli ne lukuisat vartiovuorot portilla ja kiertävänä jotka siunaantui titareiden hoidettaviksi piuhamiesten ollessa metsäkomennuksilla.
Kolme kertaa jouduin vielä jatkokursseille ,ensiksi heti 2 vuoden jälkeen samaan paikkaan 3 viikkoa ja sitten vielä Satakunnan lennoston kertauksiin Alastarolle ja Niinisaloon.
Israelin-Egyptin  -73 sodan puolen vuoden komennus oli vapaaehtoinen mutta kuitenkin jatkona  armeijassa opitulle,koska heti koulutuksen alkuvaiheessa meidät (11 kaveria) siirrettiin Niinisalosta Riihimäelle jatko-opintoihin
viestirykmenttiin,jossa koulutus muutaman päivän jälkeen keskeytyi Suezille lähtöön.
Venäläisillä koneilla YKSV1  siirtyi Odessan välilaskun kautta Kairoon eräänä marraskuisena aamuna 1973.
Tästäkin reissusta olis paljon kerrattavaa ,mutta jääköön toiseen kertaan

viestirykmenttiin,jossa koulutus muutaman päivän jälkeen keskeytyi Suezille lähtöön.

Ei nimi "Sarlio" sattuis olemaan tuttu?

Tästäkin reissusta olis paljon kerrattavaa ,mutta jääköön toiseen kertaan

Mukavaa, jos haluat kertoa.

Avaa ihmeessä jutulle oma ketju vaikka sinne tarinaosioon, tässä porukassa lukijoita riittää varmasti!

Vai laitettaisiko jo tämä sinne, ettei huku?

Asiasta toiseen: Huvittaa tuossa kylällä käydessäni,oli talon edessä auto,räystään alla,lumet tulleet katolta,ja auton päällä lumikerros,eikä pieni,miten lie autolle käynyt !!

Mukavaa, jos haluat kertoa.

Avaa ihmeessä jutulle oma ketju vaikka sinne tarinaosioon, tässä porukassa lukijoita riittää varmasti!

Vai laitettaisiko jo tämä sinne, ettei huku?

Valitettavasti nimimuisti ei ole niitä parhaita avujani ,joten saattaa olla hyvinkin että ko. henkilö on ollut samassa koulutuksessa,Suezilla en kuitenkaan muista Sarlio nimistä.

Varmasti iso joukko vielä noita YKSV1 porukoitakin on vielä hengissä .Olihan siellä kaikkiaan reilut 600 miestä.
Kyllähän noista vois joskus kirjoitella,varsinkin jos sattuis  joku muukin tunnustaan itsensä siellä olleena .Tuskimpa nuo jutut paljon muita kiinnostaa taikka mene ja tiedä .

No itteä kiinnostaa historia ja muistelut, sotahistoria erityisesti. Ja myös se, miten tuollaisessa yhteisössä toimittiin, miten pärjättiin, millaista oli arki. Ei ollut tavallista silloin lähteä Suomesta ihan erilaiseen maailmaan, aikana, jolloin vielä elettiin tiukasti kansallisvaltiossa vailla globalisoitumisen häivääkään.

Luulenpa, että en ole ainoa tässä porukassa, jota kiinnostaa, en ollenkaan. 

Tilipäivää odotellaan täälläkin. Yleensähän sanat "eläinlääkäri" ja "halpa" eivät kuulu samaan lauseeseen... 

86€ 

No olis se voinut kallimpikin olla..

No itteä kiinnostaa historia ja muistelut, sotahistoria erityisesti. Ja myös se, miten tuollaisessa yhteisössä toimittiin, miten pärjättiin, millaista oli arki. Ei ollut tavallista silloin lähteä Suomesta ihan erilaiseen maailmaan, aikana, jolloin vielä elettiin tiukasti kansallisvaltiossa vailla globalisoitumisen häivääkään.

Luulenpa, että en ole ainoa tässä porukassa, jota kiinnostaa, en ollenkaan. 

Ok. Pidetään mielessä.
Pitää nyt kuitenkin ensin tallentaa niitä muistoja vaan  oman koneen muistiin ja siirtää sieltä sitten aikanaan jos/tai  kun saa jotakin aikaseksi.
Tämä spontaani kirjoittaminen ei ehkä ole paras mahdollinen tapa,voi jäädä jotain pois tai sitten voi kirjoittaa vahingossa asioista joista  ei ole välttämättä vieläkään hyvä kirjoittaa,kun sellaisiakin  valitettavasti kohtasi.
Mitään en lupaa ,mutta katsotaan , jotakin varmasti muistuu mieleen ajan kanssa.
Palataan asiaan sitten kun  jotakin on.