Jeps, kyllähän sitä jossain määrin tuohon kategoriaan voi itsensä laskea tipahtavan. 15-25 vuotiaana tuli oltua kovasti innokas asian suhteen.
Aikanaan tuli tehtyä autoäänentoistoja itselle ja muillekin (jopa maksua vastaan lol) mutta autoäänentoisto on jäänyt käytännössä jo vuosia sitten ja kotonakin on aika edullista settiä. Aktiivisimmillaan elettiin aikaa 1985 > ja autoäänentoisto eleli vielä aika alkutekijöissään laajemmassa mitassa mutta sehän kasvoi sitten tosi nopeasti "massojen lajiksi" (vaikka laatu ei sitä välttämättä kyllä tehnyt mutta kaupallisesti laji turposi kuin pullataikina turbohiivalla).
PA-äänen kanssa on jonkin verran joutunut olemaan myös tekemissä harrastuksien ja tienaamisenkin vuoksi.
Muutama vuosi sitten tein linjauksen että raha ei tuo onnea ja piruako sitä isoja summia työntämään asiaan josta saa pienemmälläkin panostuksella mukavaa mieltä. Eli downgreidasin settiä ja vähensin stressaamista äänentoiston suhteen = jos ostan jotain niin ostan halvempaa mutta silti ns. hyvää/mielenkiintoista. Uudet ja kalliit saa joku toinen ostaa ekana, minä tulen kierrossa sitten muutaman vuoden päästä jos tarvetta tuntuu olevan :-) Enkä enää niin ajattele että onko hifiä vai ei. Jos korvaan maistuu hyvältä niin ihan sama mitä sorttia ovat. Tällä hetkellä tulee kuunneltua HK:n vahvistamaa monikanavaääntä joka menee JBL control 1:siin, Audio Pron subbariin ja pääkaiuttimina Hifi 80/6. Äänilähteenä NAD:in budjetti pyörittäjä, DVD:t pyörii Denonissa ja vinyyli uupuu kokonaan kun vanha Pioneerin PL516 odottaa rakenteluintoa DIY -inkarnaation muodossa.
Jos tilat sallisi, tekisin 2-kanava äänelle oman setin joillain elektrostaattisilla ja putkivehkeillä (tai sitten 80-90 -luvun high end vehkeillä, tai sitten kevyellä setillä, tai sitten, tai sitten ja näitä "tai sitten" monta peräkkäin... ). Mielenkiintoa aiheeseen on enemmän kuin halua sijoittaa rahaa, tiloja tai aikaa joten tämä hifistely menee nyt vähän niinkuin sivussa.
Musiikin Ääni oli aikanaan hieno lehti (kaikesta huolimatta) ja sitä oli ilo lukea vaikka aina kirjoittajien jalat eivät pysyneet tukevasti ilmakehässäkään (juuh, kaikki lehdet taitaa vielä löytyä hyllystä). Hifi -lehden ammoinen linja insinööriuskoivaisi
ne mittauksineen ja ylijumalainen asennoituminen niitä kohtaan, jotka eivät kaikkien erojen uskoneet olevan mittarilla mitattavissa, vähän harmitti mutta eipä suomenkielisissä lehdissä ollut hirveästi valinnanvaraa. Ja kyllähän esim. Jaakko Eräpuun arviot ja kuuntelulausunnot tuli luettua kovasti tarkkaan :-)
Kokonaisuutena HiFi -harraste kuuluu minulla nykyisellään siihen kategoriaan jota harrastan "kunnolla" sitten joskus myöhemmin kun esim. kroppa ei enää salli muuta kuin istua kiikkustuolissa ja arvioida absoluuttisen vaiheen merkitystä Pink Floydin Dark Side Of The Moon -levyn kultaversion äänikuvan syvyysvaikutelmaan
focalin 16" subi kontissa ja yms. vermeitä oli joka lähtöön.
