Niih...
Puhelimena minulla on pomminkestävä 3720c. Kestää nakata rintataskusta maahan kymmenet kerat leivämättä. Aivan liikaa toimintoja tarpeisiini.
Vaikka vekottimessa on aikanaan huikeana pidetty digikamera, puhelin on kameraksi köpelön pieni. Mitäpä hyötyä on piljuunasta pikselistä, jos niillä kuvataan tärähdyksen samentamaa maisemaa? Käpälöimäni älypuhelimet ovat samaa kaliiberia kooltaan, joskin vielä huomattavasti laihempia. Puhelimesta ei siis ole oikeaksi kameraksi.
Tietokone minulla on pöytämallia. Juhlan kruunaa 22-tuumainen näyttö. En ala tihrustamaan älliluurin puolentoista postimerkin kokoiselta ruudulta foorumeita, kun vaihtoehtona on lojuminen tolkun tuolissa ja nokan edessä sellainen näyttö, johon Samantha Foxin räkki (nuoremmat joutuvat nyt Googlettamaan) mahtuu 1:1 skaalassa. Vain äärimmäisessä hädässä voin valjastautua mobiilimpien tarpeiden tullessa ajankohtaiseksi kannettavan 15-tuumaiseen kikkananäyttöön. Luurista ei siis ole minulle tietokoneeksi.
Navigaatorina käytän TomTom mitälietä 5,5-tuumaisella näytöllä. Älliluuri saattaisi ehkä toimia navina, vaan navi on tehty naviksi.
Ällipelejä käytetään myös musiikkilaitteina. MIKÄÄN ei ole hirvittävämpää, kuin ne soundit, joita yliajetun hampurilaisen kokoiseen muovinpalaan kiinnitetty syylän kokoinen kaiutin sylkee pakatusta äänitiedostosta. Gehennasta on onea ääni se. Musiikkia kuunnellaan esimerkiksi tietokoneeni läheisyyteen kuskaamistani pikkuruisista pöytäkaiuttimista (hiukan yli metrin korkuiset kolmesataset 4-elementtitolpat 2 x 150W vahvstimella ruokittuna). Kyse ei ole äänenvoimakkuudesta, vaan oikean laitteiston mahdollistamasta kunnollisesta äänentoistosta jo keskiyövoimakkuuksi
lla. Hus luuri siis kuuntelusta.
Ainoa hyväksi katsomani, puheluihin liittymätön asia, joka omassa luurisani on, on tuo hillittömän kirkas led lamppu. Sitä olen käyttänyt tunneissa enemmän, kuin tekstiviesti-ominaisuutta. Fiat lux!
Ymmärrän toki, että ihmiset haluavat olla in uusine luureineen, mutta kaikki asiat tehdään paremmin niitä asioita varten tehdyillä tuotteilla. Nykypuhelin on vähän niinkuin auton, veneen, mopon, junan ja lentokoneen yhdistelmä. Kauheasti ominaisuuksia, vaan millään vieraalla alueella (paitsi toki jotkut puhelimet toimivat ihan puhelimina) ne eivät ole hyviä. Ominaisuuksia on pikemminkin liitetty luureihin kovin teennäisellä linkillä. Varsinaista tarvetta noille ominaisuuksille ei ole ja suurin osa uusista standardeista on pelkän markkinapuheen luomusta. Tämän päivän taaperoikäinen (siinä 15 siis) luulee, että puhelimessa on oltava kaikkea ihmeellistä himmeliä, koska joka peliin ne tungetaan, tarvittiin niitä tai ei.
Mutta tämä tästä.
Tai asiaa olisi piisannut, vaan nyt kutsuu huussi niin kovaäänisesti, että angstinen atakki älyluurikulttuuria kohtaan on keskeytettävä.
