woi miten kurjaa noi lemmikkijen lopettamiset ... itse jouduin viemään meidän sulopoloisen piikille , kun hänellä oli syöpä , joka sai alkunsa piilokiveksistä en oikein ymmärrä , kun oli leikkattu kisuli .. oli siinä kyyneleita hän kun oli vast 3v ... tuolla lepää nyt pihan kummulla , mut silloin päätin , et en ikinä ota uutta kisulia ja ottopoika sai riittää ... no puolvuotta katsoin ottoa joka selkeesti kaipas ystäväänsä hekun olivat melkein saman ikäiset ja pennuista asti meillä olivat ... eipä siinä sit muuta kuin nettiin etsimään söpöliinä ja niin punapää onni pääsi otton kiusanhengeks ..onnillla , kun on tylsää alkaa kiusii ottoa ja painihan siitä syntyy ... hetken karvat pöllyy kunnes otto antaa koulutusta ja punapää onni alkaa parkumaan ... silloin astun tuomarin virkaan ja paini loppuu ... tuo onni toi sen onnen , et vaikka suloa seinältä katselenkin niin en enään heti itkuun pilahda ja tietty aika se haalistaa muistot .. mut sulokin oli aivan kuin kissa enkeli niin kiva kisuli ... vielä oli meilä oskari , joka olikin luku sinänsä ... toivotaan , et he ovat nyt kaverit kisujen taivaassa ...
jaksamista sinne koiruuden kanssa joka nyt tarvitsee paljon huomiota ja hellyyttä..
onnea teille molemmille koiranäyttelyihin ...kertokaapa sit montako ruusuketta tuli ?