Nämä on niitä asioita jotka kohtaa jollakin lailla meitä kaikkia. Muistisairaus tulee meille itselle tai läheisille. Uutta on minulle tässä sairaudessa, että vanhus muuttuu pikku hiljaa känkkäränkäksi, ärtyisäksi ja jopa väkivaltaiseksi. Olen nyt äitini luona käymässä ja sain pitkän väännön jälkeen hänen ottamaan edes nukahtamispillerin iltasella kotiavustajan tuomana. Yleensä keskustelut tästä asiasta on mennyt, koskeen hyppäämisen uhitteluksi. Miten voi maailman herttaisin äiti muuttua tuommoseksi. Selvääkin selvempi on ettei hoitopaikkoja ole. Kuinka kymmenen tai kahden kymmenen vuoden päästä, kun suuret ikäluokat on seiten kasikymppisiä, huh, huh. Onneksi siskonllani on mahdollisuus olla muutamien viikojen aikana hänen luonaan, minä ja poikani käymme sitten välillä kun sisko on "lomalla". Etäisyydet meillä kaikilla on satoja kilometreja pitkät äidin luokse. Kun olisi iso huusholli silloin olisi mahdollisuus äidin asua jomman kumman luon. Mutta sekään ei ole yksinkertainen juttu, kun vanhus joka "riistetään" kotoaan on heti onneton ja alamäki alkaa.
Toivottavasti kaarina sinun tilanne menee hyvin tai se on mennyt "hyvin". Kukaan meistä ei ole yksin näiden asioiden kanssa.
Toivottavasti kaarina sinun tilanne menee hyvin tai se on mennyt "hyvin". Kukaan meistä ei ole yksin näiden asioiden kanssa.