Meillä on 10-vuotias Borderterrieri jota nypittiin 8 vuotta. Koira ei vuosien mittaan juurikaan piitannut nyppimisestä. Homman hoidin kaksi kertaa vuodessa useamman päivän aikana, koska on tylsää olla pitkään ulkona paikallaan kun olis mielenkiintoista tutkimista ja haistelua. Vanhemmiten karva vaan on tiukemmassa ja tiukemmassa. Kuuliainen koira ei hanttiin laittanut, mutta en ole enää raaskinut vanhaa koiraa kiusata. Viimeiset pari vuotta ollaan ajeltu karva eikä olla huomattu mitään muutosta. Yhtä viluinen on kuin ennenkin. Väri kyllä vaihtui kulahtaneeseen beessiin.
Nyt menneenä syksynä kuitenkin nypin hiljalleen kotona sohvalla selästä "manttelin". Vieläkään ei ole kunnon karvaa kasvanut tilalle. Tällä steriloidulla nartulla ei ole koskaan ollut kummonen karvan laatu, mutta vanhemmiten on vaan surkeammaksi tullut. Tämän yksilön kohdalla en ole tällä hetkellä mitenkään vakuuttunut nyppimisen tarpeesta.
Puollan nyppimistä nypittävillä roduilla niin kauan kuin se on koiran hyvinvoinnin kannalta perusteltua. Jokainen koiransa omistaja varmasti tietää mikä on omalle turilaalle paras konsti turkin hoitoon. Ei näissä kannata olla niin tiukkapipoinen ja ehdoton. Meidän toinen, nyt jo edesmennyt Borderi, oli aivan erilainen turkin laadultaan kuin tämä olemassa oleva narttu ja luonnetta oli myös ilmoittaa mitä mieltä oli nyppimisestä, että kaikenlaisia mahtuu koiramaailmaan. Niin, tämä sisupussi kyllä nypittiin koska tämän turkin hoidon kannalta se oli ainoa vaihtoehto.
