Joskus silloin 1980 luvun ensi vuosina kun läksi isoa maailmaa maalaispoika savosta katselemaan, niin siellä oli väkeä paljon ja paljon paikoista jolle ei itepäene savolais poeka edes päevää sanonu ryssälle, saati bonjour. Mutta aeka äkin sitä oppi että o ne Samamoisia, haastelevat omiaa, muttei se tapa. Se oli semmone koulu että oppi ihmiste erilaisuuden, yksi asia yhdisti, samankaltaisuus. Ne pojat, tai oikeastaan isot oikeat Ukot ei paljon höpötelleet, mutta ei ne höpöttelyä pahakseen panee .
Mikähän ihmisen panee toiseen suuttumaan pelkästä puheesta. Sen sillo oppi että se on vaan ääntä kun kuulee, höpöttää voi kuka vaan eikä siitä pidä itseensä ottaa 😉pannee vaa korvat umpee.
Se on elämä baarissa semmosta. Asiasta toiseen, missä lie se meän Höpö, oes kiva kipata se kanssa Rahvaa Gini Tonicit😉
Halvinta Giniä, halvinta Tonicia ja kaupan sitruunaa, hiukan kuivaa ja katkeraa. Mutta semmostahan se on ilman kaveria😉
