Voisipa asian kääntää niinkin päin, että että jos hönö on päätarkoitus, eikä maulla väliä, niin miksi juoda muuta kuin pontikkaa?
Kai sitä voipi itsensä opettaa tykkäämään vaikka mistä, mutta kyllä sitä tuntemusta on vaikea korvata, kun hikiurakan jälkeen huurreoluen kaataa kitusiin. Onko se maku vai muu?

Hauska huomata että muillakin se huikka kuuluu jo ruuan Valmistukseen. Meillä sitä kutsutaan bocusoinniksi, kun naksauttaa jo lieden poristessa.

Appiukkolla oli aikoinaan jotain satamasta ostettua kiinalaista votkaa,aivan hirveen makuista. Sitä ei kukaan pyytänyt lisää vaikka kovin appiukko sitä tarjosi. Appiukko yritti totutella sen makuun muttei sekään sitä pystynyt kaikkea juomaan.
Ei minäkään sitä toistakertaa ottanut,oli se vaan niin pahaa


Sent from my iPad using Tapatalk

Pontikkaa en usko maistaneen ,enkä aiokkaan...jotain rajaa..ja aina voi läträä jottain hyvää sekaan ,joka puolittaa sen pahan maun

Se on juppien hommaa makujen kanssa pelaaminen.
Kemppainen sano että siitä tulee kanssa mainio juoma, kun sinolia laskee sukkahousujen läpi kahvinkeittimellä ja puolikas aspiriini sekaan

No niin piti sanomani, että vaikka olut nyt maistuu aivan korvaamattomalta, niin muistellen ensimmäistä kertaa kun sitä suuhunsa laittoi, ei ollut kyllä hyvää.
Tottumuskymysys ja liittyy johonkin tilanteeseen, halonhakkuu, sauna, aamuaurinko.
Vaimitä ootte mieltä?

Se on juppien hommaa makujen kanssa pelaaminen.

Vaimitä ootte mieltä?

Juppi en ole (eikä sellaisia ole 90-luvun alun jälkeen ollutkaan), mutta voisin sanoa, että junttien hommaa on se, että maulla ei ole mitään väliä ja pelätään kaikkea itselle outoa ja erilaista.

Monien ruokien kanssa olut on ehdoton, makkararuuista alkaen. Saunakaljoista olen kotona melkeinpä luopunut, mieluummin ruokajuomana, kun haluan pitää kulutuksen kohtuudessa. Mökillä en ilman olutta sauno.

Joka haluaa päihtyä hyvästä oluesta kohtuuhintaan Helsingin keskustassa, niin suunnatkoon Tuomiokirkon edustaln kortteleihin Sofiankadulle Bryggeri -panimoravintolaan. Erikoisvahva olut, Lammin Sahdin tekemä 11% barley wine, ei ole kallista suhteessa alkoholimäärään ja erinomaisen suunmyötäistä sellaisellekin, joka ei ole moisia harrastanut. 

Juppi en ole (eikä sellaisia ole 90-luvun alun jälkeen ollutkaan), mutta voisin sanoa, että junttien hommaa on se, että maulla ei ole mitään väliä ja pelätään kaikkea itselle outoa ja erilaista.

Monien ruokien kanssa olut on ehdoton, makkararuuista alkaen. Saunakaljoista olen kotona melkeinpä luopunut, mieluummin ruokajuomana, kun haluan pitää kulutuksen kohtuudessa. Mökillä en ilman olutta sauno.

Joka haluaa päihtyä hyvästä oluesta kohtuuhintaan Helsingin keskustassa, niin suunnatkoon Tuomiokirkon edustaln kortteleihin Sofiankadulle Bryggeri -panimoravintolaan. Erikoisvahva olut, Lammin Sahdin tekemä 11% barley wine, ei ole kallista suhteessa alkoholimäärään ja erinomaisen suunmyötäistä sellaisellekin, joka ei ole moisia harrastanut. 

Jaahas  löytyihän se lokero mullekkin  oon siis juntti---------

Young urban professional, nyt niitä vasta onkin, mutta me maalaiset liitettiin siihen kaikki mitä ihmismieli vain voi pelätä.
Olen siirtynyt keskiolutkulttuurii n samoista syistä, kaksi A olutta ruokailun yhteydessä vie toimintakyvyn moneksi tunniksi. Aina ei ole sellaiseen aikaa.
Mutta kertokaas onko jonkun suuhun olut maistunnu hyvältä heti ensimmäisellä kerralla tai punaviini?

Juppi en ole (eikä sellaisia ole 90-luvun alun jälkeen ollutkaan), mutta voisin sanoa, että junttien hommaa on se, että maulla ei ole mitään väliä ja pelätään kaikkea itselle outoa ja erilaista.

Monien ruokien kanssa olut on ehdoton, makkararuuista alkaen. Saunakaljoista olen kotona melkeinpä luopunut, mieluummin ruokajuomana, kun haluan pitää kulutuksen kohtuudessa. Mökillä en ilman olutta sauno.

Joka haluaa päihtyä hyvästä oluesta kohtuuhintaan Helsingin keskustassa, niin suunnatkoon Tuomiokirkon edustaln kortteleihin Sofiankadulle Bryggeri -panimoravintolaan. Erikoisvahva olut, Lammin Sahdin tekemä 11% barley wine, ei ole kallista suhteessa alkoholimäärään ja erinomaisen suunmyötäistä sellaisellekin, joka ei ole moisia harrastanut. 

Ei olut pahalta 15 vuotiaana maistunut, mutta sitä oli vaikeaa juoda lämpimänä muutamaa pulloa enempää. Vahvimmin humaloidut IPAt vaati tottumista, mutta ne on aika tuore juttu mullakin.

Punaviini on maistunut aina, kun niitä 80-luvun Alkon valikoiman huonoimpia varoi. Parikymppisenä taisi ensin mennä valkoviini paremmin, mutta 25 ikävuoden kohdalla vaihtui punaiseen.

Oppia ikä kaikki... joka sen ymmärtää kokee elämyksiä. Asiassa kuin asiassa. 

Ensimmäisellä maistamisella olut maistui aivan hirveälle ja sen takia piti juoda makeita viineja, Aperitaa, Pohjantähteä, yms., joita ei tänä päivänä tulisi ihan heti mieleen ostaa, saati suuhunsa kaataa.

Pakkohan sitä on kokeilla, miltä tuntuu olla baarissa selvinpäin Edellisestä kerrasta onki jo vierähtäny aikaa, kohta 20 vuotta  just ajokortin saaneena olin kaverille kuskina ja baarissa selvinpäin  ei tunnu olevan mun juttu  täytyy äkkiä poistua paikalta 

Nyt on kyllä pakko myöntää etten ole koskaan hyvää viiniä juonut, on kyllä koitettu maistella. Kylmä olut sen sijaan on mun makuun.

Nyt on kyllä pakko myöntää etten ole koskaan hyvää viiniä juonut, on kyllä koitettu maistella. Kylmä olut sen sijaan on mun makuun.

Olen maistanut Keuruulla treffeillä,kun Alan toi pöntön juotavaksi

Nyt on kyllä pakko myöntää etten ole koskaan hyvää viiniä juonut, on kyllä koitettu maistella. Kylmä olut sen sijaan on mun makuun.

Meillä rouva käyttää punaviinistä luonnehdintaa rautanauloja etikassa

Minusta on hieno termi, vaikka itse olen myös punaviinin ystävä. Mutta ihme jos joku siitä pitää ensimaistiaisilla.

Kauhee jano!

Kyllähän sitä taas metsälenkin päälle maistuu